Vanha kunnon rastafari saapuu ulkoavaruudesta aina silloin, kun videoformaatti uudistuu. Predator on siitä harvinainen toimintaelokuva, että se piti ensin nähdä teatterissa, sitten vuokrata VHS:nä, ostaa VHS:nä, saada leikattuna DVD:nä, leikkaamattomana DVD:nä, BD:nä ja vihdoin 4K:na. Ainoastaan 3D taisi jäädä välistä. Ja taisin tämän näiden muutosten välissäkin muutaman kerran katsoa. Eipä ole kokemus kuluva.

Predator onkin yksi kaikkien aikojen parhaita scifi-actioneita ja samalla kotiteatterielokuvia. Samalla se on paras Arnold Schwarzenegger -elokuva. Harva rymistely kestää lukemattomia uusia katselukertoja, ja aina vain kotikatsomoon saa vierelleen tuttua seuraa.

Kaksi ufo-kultista karannutta poikaa palaa aikuisiällä reservaattiin, jossa elo on yllättäen jatkunut ennallaan. Jotakin outoa paikassa toki kytee.

Erikoinen tarina, rustiikkisen komeat maisemat ja arvoituksellinen ote luovat hyvin tunnelmaa, mutta kokonaisuus jää hidasvetoisen irralliseksi ja pohjimmiltaan epäuskottavaksi novelliksi. Kauhuelokuvien alkutunnelmia antaumuksella lainaava opus on kuitenkin pieneen budjettiinsa nähden virkeä, ja sekopäinen tarina antaa sekin yllättäen tarttumapintaa myös hoksottimille.

Lopputulosta on verrattu David Lynchin töihin, eikä tämä rinnastus ole kaukaa haettu, joskin tässä meno pysyy kaikessa sotkuisuudessaan vielä verrattain...