Ar­vo­kas ra­vi­he­vo­nen ka­toaa tal­lis­taan. Vah­tia pitä­vien mies­ten ja koi­rien val­von­ta luis­taa. Ki­sat odot­ta­vat, voit­ta­jaeh­do­kas­he­vo­sen omis­ta­ja ei. Va­ra­seh­dok­kai­ta haas­ta­tel­les­sa, tu­los on ole­ma­ton. Kun­non us­ko­vai­sia kun ol­laan, to­del­lis­ta apua anel­laan Mek­kaan pol­vis­tuen.

Hämärän saa­pues­sa Kir­gi­sian vuo­ris­toon, Bish­ke­kin maa­seu­dul­la ta­pah­tuu kai­ken­lais­ta. He­vos­var­kau­det ovat ar­kipäivää, syyl­li­set­kin usein tut­tu­ja kas­vo­ja. Pie­nessä kylän pii­rissä puu­has­tel­les­sa, myös ran­gais­tuspäätöstä teh­dessä pä­tee kan­san­val­ta. Siinä yh­tey­dessä pun­ni­taan to­del­li­nen ih­mi­syys.

Cen­taur pur­suaa kan­sal­lis­ta yl­peyttä. Kir­gii­si­mus­li­mien pe­rin­tei­den ylis­tys ko­hoaa ru­nol­li­siin mit­toi­hin, mys­ti­sin he­vo­sen­sii­vin.

Läm­pimäs­ti värjäy­tyvä draa­ma esi­tet­tiin Rak­kaut­ta & Anar­kiaa -fes­ti­vaa­lioh­jel­mis­tos­sa vuon­na 2017. Ber­lii­nin elo­ku­va­juh­lil­la Cen­taur pal­kit­tiin CI­CAE-pal­kin­nol­la. (VA)