Mie­li­ku­va ter­ro­ris­tis­ta liit­tyy ai­kaan­sa. Nyt hän on tum­ma­par­tai­nen mies, jo­ka ei suin­kaan ole mikään met­su­ri-hips­te­ri. Tai sit­ten hän on eri­kois­ta ui­ma­pu­kua suo­si­va nai­nen.

Mie­li­ku­va ker­too to­ki mie­li­ku­vit­te­li­jas­taan, mut­ta on enemmän ajan­ku­va. Vielä 1970-lu­vul­la ter­ro­ris­ti oli sak­sa­lai­nen tai ita­lia­lai­nen, jol­le mao­lai­set ar­vot tun­tui­vat tur­han ke­syiltä. Toi­sen maail­man­so­dan jäl­keen hän oli brit­ti­hal­lin­non tu­ti­se­maan saa­nut juu­ta­lai­nen is­rae­li­lai­sak­tii­vi. An­tii­kin Roo­mas­sa oli oman­sa.

On ai­ko­ja ja on tais­to­ja. Tähän aja­tuk­seen osuu­kin sit­ten uu­si ver­sio jo pian 150-vuo­tiaas­ta ta­ri­nas­ta mie­hestä ni­meltä Ben-Hur. Yh­dys­val­tain sisäl­lis­so­dan ve­te­raa­nin Lewis Wal­la­cen ro­maa­ni ni­mittäin il­mes­tyi jo vuon­na 1880.

Ot­si­koi­hin tämä uu­si elo­ku­va pää­si Suo­mes­sa en­nen muu­ta sen ta­kia, että sen teat­te­ri­kier­ros pe­rut­tiin, kai­ke­ti heik­ko­jen en­nak­ko-o­do­tus­ten­sa vuok­si. Huo­no elo­ku­va se ei kui­ten­kaan misään ta­pauk­ses­sa ole.

Al­ku ei to­sin lu­paa hyvää. Ko­van kuo­ren al­ta herk­kyyttä ai­koi­naan tih­ku­neen Charl­ton Hes­to­nin haas­taa nyt mik­ko­lep­pi­lam­pi­mai­nen si­lo­pos­ki. Enpä oli­si us­ko­nut, että jos­kus kiit­te­len tätä pitkäk­si venähtä­nyttä nuor­ten mies­ten par­ta­muo­tia. Asia ni­mittäin kor­jaan­tuu ka­lee­ri­lai­val­le pääs­tyä.

Ta­ri­naa on hie­man yk­sin­ker­tais­tet­tu. Ti­lal­le on saa­tu ai­ka­moi­sen naii­via pa­si­fi­mis­mia uh­ku­va ee­tos, jo­ka to­sin tänä so­ta­rum­pu­jen ku­mi­nan täyttämänä maail­ma­nai­ka­na tun­tuu pe­rus­tel­lul­ta. Tyy­li­la­ji­na on Mi­ka Wal­ta­rin Si­nu­hes­ta tut­tu kan­sainvä­lis­po­liit­ti­nen al­le­go­ria, jo­ka ko­ros­taa sor­ron, konf­lik­tien ja vas­ta­koh­tai­suuk­sien liet­son­nan nou­dat­ta­van sa­mo­ja kaa­vo­ja ihonvä­ristä ja us­kon­to­kun­nis­ta vä­littämättä.

Wil­lian Wy­le­rin vuo­den 1959 ee­pos pa­ni ai­kan­sa va­sem­mis­to­lai­ses­ti vi­rit­ty­neet krii­ti­kot ka­ko­maan. Kris­ti­nus­kon pro­pa­gan­da­na se oli kui­ten­kin pe­rin viih­dyttävää. Uu­sim­man ver­sion tee­mat ovat puo­les­taan ny­kypäivän nuo­ri­sol­le tär­keitä. Val­tao­sa heistä al­kaa ol­la vä­sy­nyt ra­sis­miin, vä­ki­val­taan ja konf­lik­tei­hin, jot­ka lei­maa­vat ny­kyistä kes­ki-ikäistä su­ku­pol­vea.

Tek­ni­sestä puo­les­ta on sa­not­ta­va, että kes­kei­set toi­min­ta­koh­tauk­set, ka­lee­ri­tais­te­lu ja kil­pa-a­jot, on to­teu­tet­tu tyy­li­ta­jui­ses­ti.