1970-lu­vun al­ku, An­go­lan it­senäi­syys­so­ta, odo­te­taan Por­tu­ga­lin siir­to­maa­her­ruu­den vii­mei­siä hen­gen­ve­to­ja.

Lääkä­ri An­to­nio Lo­bo An­tu­nes paik­kaa haa­voit­tu­nei­ta, pääo­san ajas­ta vievät kir­jal­li­set suo­rit­teet. Mo­ni­sa­nai­nen An­to­nio muo­toi­lee huo­li­tel­tu­ja kir­jeitä vai­mol­leen, ko­koaa omaelämä­ker­taa, pur­kaa so­taa pa­pe­ril­le. Rak­kaus etäi­syy­teen jää­nyttä vai­moa koh­taan sy­ve­nee päi­vien ma­del­les­sa, kau­heuk­sien laa­jen­tues­sa sil­mien eteen. Kir­je­pa­pe­rin avul­la ve­ri­nen to­del­li­suus pois­tuu kauem­mas.

Ru­no­muo­toi­nen teks­ti ku­vi­te­taan mus­ta­val­koi­sel­la, rau­hal­li­sel­la taus­tal­la. Tyy­li­va­lin­nat ta­sa­pai­not­ta­vat toi­siaan. Tais­te­lut ete­nevät kir­jei­den oh­jaa­mal­la lep­poi­sal­la tem­pol­la. Koos­sa­pitävät ta­ri­nan­pa­la­set ovat vä­hissä, ko­ko­nai­suus ei kan­na. Ku­va­tai­teen ja rak­kaus­ru­nou­den mit­ta­reil­la mer­kittävä tai­de­teos ei elo­ku­val­li­sel­ta ker­ron­nal­taan on­nis­tu va­kuut­ta­maan.

Por­tu­ga­li­lais­ta kir­jai­li­jaelämä­ker­taa esittää Rak­kaut­ta & Anar­kiaa -fes­ti­vaa­li. (VA)