Ihmissuden uusi tuleminen on napakasti kynäilty jännitysnäytelmä, joka ei tyydy perussäikyttelyyn.
Ihmissuden uusi tuleminen on napakasti kynäilty jännitysnäytelmä, joka ei tyydy perussäikyttelyyn. Draamaan taittava kauhuelokuva pakkaa rakoilevan parisuhteen ja isän jättämät traumat pakuun ja suuntaa New Yorkista Oregonin takametsiin.
Uskottavasti kliseiden topografiaa navigoiva tarina tukahduttaa hyvin elämänilon olipa kyse preppaajalta haiskahtavasta isäpapasta, tukahdutetusta perheriidasta, muuten vaan kiusallisista tilanteista tai väjäämättömästi etenevästä tuhosta. Elokuva loistaa tavanomaisuudesta poikkeavalla jännitysmomentillaan, joka löytää tunnelmansa pääosin muualta kuin halvasta säikyttelystä. Upea miljöö on tämän suola, mutta myös tasapäiset näyttelijäsuoritukset ja jännitystä halliten annosteleva kerronta ovat tehtäviänsä tasalla.
Ajojahdin sijaan tässä kyse on itse metamorfoosista, siitä kuinka susi on lampaan vaatteissa ensimmäisestä viillosta alkaen, ja kuinka pelon suunta vähitellen ehkä kääntyy tarinassa. Ote on tuore ja toimintakohtaukset syntyvät kokonaan uusista aineksista, mutta puristia voi vaivata verrattain vähäinen veren ja karvojen määrä reseptissä. Tämä on trippi.
Erinomainen kuva. Tumma ja hyytävän kylmä kuva on myös miellyttävän vakaa ja erotteleva. Oregonin luonnon jylhyys tulee hyvin läpi ruudusta ja miljöö on mitä otollisin jännitysnäytelmälle. New Yorkin osiot tuovat mukavaa vastapainoa metsässä lymyilylle myös visuaalisessa mielessä.
Alkuhetkistä asti yrmysti tilaan levittäytyvä ääni antaa äänimaailman puhua puolestaan. Dialogi väittyy läsnäolevan puhtaasti, mutta suurimman vaikutuksen tekevät täysipainoisesti toistuvat tehosteet, jotka tulevat milloin miltäkin huoneen kolkolta.
Ekstroissa ohjaaja/käsikirjoittaja Leigh Whannellin vaisu kommenttiraita ja neljä koostetta elokuvan synnystä (31 min.). (IJ)