Satanismin kanssa flirttaileva jännäri nuoresta parista, joka muuttaa arvokiinteistöön New Yorkissa arvaamatta, että naapurissa asustaa vihtahousu itse.
Satanismin kanssa flirttaileva jännäri nuoresta parista, joka muuttaa arvokiinteistöön New Yorkissa arvaamatta, että naapurissa asustaa vihtahousu itse. Tiukalla ylähuulella ja täydellä pokerilla etenevä elokuva on kuin Eyes Wide Shutin isoäiti, joka olisi tavattoman tahdikas ellei olisi niin pohjattoman kieroutunut.
Robert Evansin isännöimään Paramount-studion värisuoraan (mm. Kummisedät I ja II, Love Story, The Great Gatsby) kuuluva elokuva on syväjäädytty yliluonnollinen draama, jonka suonissa virtaa glykoli. Yhtä aikaa lämpimän uskottavat roolihahmot ja tarinan kylmäävä alajuonne luovat kiehtovan yhdistelmän, jota useimmilta genren elokuvilta ei ole lupa odottaa. Viivan alle jää Twin Peaksin spesiaalijakso, joka periodiviilun alla pelaa samaa shakkilautaa.
Makaaberina kurisoiteettina silmään pistävät myös elokuvan pitkät kirjanmerkkiotokset talon etuovelta — näin siksi, että talolle julkisivun lainaa tässä New Yorkin Dakota-talo, jonka edustalla John Lennon ammuttiin 12 vuotta myöhemmin. Onnekaaksi ei voi myöskään luonnehtia ohjaaja Roman Polanskin elämää, sillä vuosi elokuvan jälkeen hänen oma vaimonsa ja syntymätön lapsi joutuivat Mansonin perheen uhreiksi — tuolloinkin motiivina oli ilmeisesti talo, jossa nuoripari asui. Elokuvan Feng Shui tuntuu siten olevan vähintäänkin hitusen keturallaan.
Elokuva perustuu Ira Levinin samannimiseen kirjaan (1967).
Alkukuvien jälkeen kuva terävöityy mukavasti ja tarjoaa asiallisen jäsentynyttä toistoa läpi päivän ja yön. Komean filmimäinen kuosi pitää pintansa läpi yliluonnollisen väreilyn ja synkissä nurkissa kyyristelyn. Jälki on kauttaaltaan pääosin vaihtelevan pehmeää, mutta ote on ilmekästä ja miljöö luontevan karmiva.
Ääniraita on muikeasti kohdallaan lukuun ottamatta perin erikoista huulisynkkavirhettä, joka vaikuttaa olevan harvinainen levyn ja soittimen välinen ongelma. Dialogi tipahtaa pian alun jälkeen selvästi jälkeen, mutta onneksi ongelmasta selviää vaihtelemalla ääniraitoja ja palaamalla alkuperäiseen. Satojen UHD-levyjen joukossa tämä on ensimmäinen tapaus laatuaan, mutta lääke onneksi helppo. Muutoin raita soi puhtaasti ja myös tunnetilojen äärilaita iskee läpi uskottavasti. Häiritsevä musiikkiraita, kuten asiaan kuuluukin.