Isäänsä sairaalassa katsomassa käyvä tyttö ystävystyy jättimaisen puhuvan pehmolelun kanssa eikä mielikuvitusmaailma ole sen jälkeen ennallaan.
Isäänsä sairaalassa katsomassa käyvä tyttö ystävystyy jättimaisen puhuvan pehmolelun kanssa eikä mielikuvitusmaailma ole sen jälkeen ennallaan. John Krasinskin kirjoittama ja ohjaama lastenelokuva punoo yhteen dramaa ja satuja luoden vetoavan maailman, jossa kaikki on mahdollista ja puoliksi kiinni todellisuudessa.
New Yorkiin sijoittuva elokuva luistelee kevein mielin todellisuuden ja fantasian välissä. Lääketieteen vain vaivoin tuntemat sairaudet vaikuttavat olevan tämän alkukipinä, mutta tätä seuraava hyväntuulinen hattara talluttaa katsojan menetyksestä sisäisen lapsen uudelleen etsimiseen. Tapahtumissa ei juuri ole suunnitelmaa tai tarinalla päämäärää, mutta fantasian palo on eskapistisen kepeäaskelinen.
Elokuva iskee haastavaan suoneen jossakin kliseisen draaman ja vetoavan sadun välimaastossa. Lopputuloksena on omintakeinen eepos, joka on saanut hyvin keskinkertaisia arvioita maailmalla, mutta voi hyvinkin toimia tenhoavan kemikaalittomana särkylääkkenä pahan päivän kohdalla. Samannimisen vakuutusyhtiön mainoslausetta väärin lainaten onnellinen loppu auttaa paljon, mutta tämäkin voi auttaa vähän.
Erinomainen kuva leikittelee valolla ja varjoilla elegantin satumaisesti ottaen tapahtumapaikakseen New Yorkin syrjäkadut. Jättisuuret violetit pehmolelut ja ajattoman nostalgiset leluhahmot toistuvat rikkaan värikylläisesti ja todellisuuteen virheettömästi istuen.
Äänipuolella on tarjolla sekä alkuperäinen englanninkielinen raita, että sarja dubbeja suomi mukaan lukien. Rauhallisesti liplattava ääniraita luo hyvin tunnelmaa jossa arjen draama ja mielikuvituksen siivittämät satumaiset tapahtumat istuvat nätisti samalle kanvakselle.
Tekstitetyissä ekstroissa mokia ja seitsemän koostetta piirto-ohjeita ja turinointia elokuvan synnystä. (IJ)