Kouk­ku­mies vaa­nii pei­lin ta­ka­na kark­kien kans­sa. Kä­si­kir­joit­ta­ja Jor­dan Pee­le jat­kaa uraan­sa kau­hujännä­rei­den te­kijänä Can­dy­man-pe­lot­te­lun uu­del­leenläm­mit­te­lyllä pait­si kä­si­kir­joit­taen myös tuot­taen.

Can­dy­ma­nis­sa splät­ter-gen­reen ei liiak­si upo­ta ku­ten useas­sa la­ji­to­ve­ris­sa. Elo­ku­va pitää sääs­te­liääs­ti jän­ni­tystä yllä, eikä nos­ta­ta hiuk­sia jo­ka kään­teessä. Tämä ei sinänsä ole ne­ga­tii­vi­nen as­pek­ti kos­ka näin elo­ku­van us­kal­taa kat­soa vähän herkkä­nah­kai­sem­pi­kin kat­so­ja, jos­kin ekst­rii­miä ha­ke­vat hor­ror-ystävät saat­ta­vat jou­tua pet­tymään. Myös aja­tuk­sen ai­heet jäävät tässä vä­hik­si yri­tyk­sestä huo­li­mat­ta. Suu­rin osa vä­kinäistä juon­ta kä­sit­te­lee ur­baa­nin Ame­rii­kan vä­liin­pu­toa­mis­ta pääl­le­lii­ma­tun oloi­ses­ti saa­mat­ta sii­hen eri­tyistä näkö­kul­maa.