Vä­ki­val­tai­ses­ta ko­dis­ta sel­vin­nyt nai­nen (B­la­ke Li­ve­ly) ei voi us­koa his­to­rian tois­ta­ta­van it­seään ta­vat­tuaan ko­mean bos­to­ni­lai­sen neu­ro­ki­rur­gin. Har­le­kii­ni-ro­mans­si ei jätä si­jaa vas­taan­py­ris­te­lyl­le, mut­ta on­nek­si vä­ki­val­tai­nen ti­lan­ne niin te­kee. Lo­pul­ta rat­kai­su­ja on on­nek­si yk­si ku­ten elo­ku­van ni­mi­kin vih­jaa.

Epä­ta­va­no­mai­sia uo­mia et­sivä draa­ma äyskäröi va­kain ve­doin kli­sei­den lo­mas­sa. Al­las on täynnä ta­va­no­mai­sia kli­seitä, mut­ta jo­ten­kin ih­meen kau­pal­la elo­ku­va löytää hyvän kes­ki­kais­tan on­gel­man kieltä­mi­sen ja sillä re­tos­te­lun vä­liltä. Li­ve­lyn vas­ta­ha­koi­suus roo­lis­saan tun­tuu aluk­si jo­pa alinäyt­te­le­mi­seltä, mut­ta tämä on lo­pul­ta nai­sen taus­ta­ta­ri­na ja myös tämän ta­ri­nan pää­te­pis­te huo­mioi­den ai­noas­taan hal­lit­tu ja us­kot­ta­va va­lin­ta.

Pai­koin vain vaap­puen us­kot­ta­va elo­ku­va löytää lo­pul­ta hämmäs­tyttävän elämän­myö­tei­sen ot­teen vai­keaan ai­hee­seen­sa. Ro­mant­ti­nen ko­me­dia tämä ei missään ni­messä ole vaik­ka elo­ku­van mai­nos­kam­pan­ja mitä sa­noi­si, mut­ta tois­ta elo­ku­vaa ei kieltämättä tu­le mie­leen missä näin kir­peä sa­no­ma oli­si pa­ke­toi­tu näin kau­niis­ti. Tässä elo­ku­val­la on vim­mat­tu tar­ve sa­noa sa­not­ta­van­sa, mut­ta se ei tun­nu ker­ron­nan ki­rey­tenä vaan jon­kin­lai­se­na tran­sen­dens­si­na ja en­nal­tamäärät­tynä vah­vuu­te­na lä­pi koet­te­le­mus­ten.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Col­leen Hoo­ve­rin ro­maa­niin (2016).