Yli 10 600 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

Pelin säännöt

La régle du jeu 

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 1939Kesto: 101 minuuttia
Julkaisija: Future FilmKuva:
1.33
Ääniraita: Dolby Digital Mono
 
Ikäraja:
(S)
Sallittu kaikenikäisille.
  EAN: 6416548558813

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Future Film) ellei toisin mainita.

Elokuva

Pe­lin säännöt nos­tet­tiin toi­sen maail­man­so­dan jäl­keen elo­ku­va­his­to­rian ka­no­niin he­ti Ci­ti­zen Ka­nen rin­nal­le hämmäs­tyttävän oraak­ke­li­mai­suu­ten­sa vuok­si.

Pe­lin säännöt nos­tet­tiin toi­sen maail­man­so­dan jäl­keen elo­ku­va­his­to­rian ka­no­niin he­ti Ci­ti­zen Ka­nen rin­nal­le hämmäs­tyttävän oraak­ke­li­mai­suu­ten­sa vuok­si. Kun oh­jaa­ja­le­gen­da Jean Re­noir hur­jan 1930-lu­kun­sa päät­teek­si pe­rus­ti draa­man omiin teks­tei­hinsä, saa­tiin he­ti syvää­luo­ta­va teos ih­mi­sistä suu­ren tra­ge­dian kyn­nyk­sellä. Kuin an­tii­kin draa­mois­sa en­nus­ta­ja al­koi kuis­ku­tel­la: nyt me­nee liian hy­vin, on va­raa hai­hat­te­luun ja ih­meel­li­syyk­siin, jo­ten koh­ta pa­mah­taa.
E­lo­ku­vaa lyttää pa­hoin por­va­ris­ton de­ka­den­tin sydä­men, ylemmän kes­ki­luo­kan, jo­ka tur­hau­tuu kai­ke­ti kym­me­nen vuo­den vä­lein: jos et kas­va­ta kak­kua, olet luok­ka­si pet­tu­ri. Jos kak­kua vain syöt, tu­lee tra­ge­dia. Elo­ku­van tur­mel­tu­nein hah­mo, lin­nan­her­ra, kerää me­kaa­ni­sia soit­to­pe­lejä. Ne soit­ta­vat ai­na odo­tet­tua me­lo­diaa, mut­ta elämässä ja tässä elo­ku­vas­sa tu­lee vas­taan ou­to­ja soin­tu­ja ja sä­vel­lajj­ka. Näin, vaik­ka kaik­ki hah­mot ovat ste­reo­tyyp­pejä.
E­lo­ku­va on kuu­lui­sa in­ten­sii­vi­sestä, useas­ta ka­me­ra-a­jos­ta koo­tus­ta metsäs­tys­koh­tauk­ses­ta, jo­ka ker­too mitä Eu­roo­pas­sa tu­le­man pitää. Tus­kin kau­pun­ki­ka­ni­jah­ti oli­si luul­ta­vas­ti si­vus­ta­kat­sot­tu­na yhtä jär­kyttävä ko­ke­mus, sillä ruo­ho­metsän kan­sal­la lie­nee edes jo­tain mah­dol­li­suuk­sia.
Jo­pa tou­ko­kuus­sa 2012 Pe­lin säännöt pe­lot­taa sa­moin kuin kat­sot­tu­na Es­pan­jan sisäl­lis­so­dan ja Munc­he­nin so­pi­muk­sen, Un­ka­rin ja Tsek­kos­lo­va­kian mie­hi­tyk­sen sekä brezh­ne­viläi­sellä 1970-lu­vul­la tais­to­lais­kuo­hun jäl­keen. Tuo vii­mei­nen pä­tee kir­joit­ta­nee­seen, mut­ta suo­raan sa­not­tu­na en juu­ri vä­littä­nyt his­to­rial­li­sis­ta kon­teks­teis­ta. Päin­vas­toin, ajat­te­lin ti­lan­net­ta, jo­ka oli ehkä vii­mei­sen ker­ran Suo­mes­sa­kin mah­dol­lis­ta jos­sain ih­meen Ou­lus­sa, kun mu­siik­ki­ma­ku tai per­soo­nal­li­set omi­nai­suu­det yh­dis­tivät työläis­poi­kia ka­ve­reik­si kes­ki­luok­kais­ten ja kai­ken­kar­vais­ten kau­pun­gin­vis­kaa­lien ja pro­fes­so­rien las­ten kans­sa. Ko­ko tuo näy­telmä on tässä elo­ku­vas­sa. Sentään ketään ei ta­pet­tu ta­hal­laan, ai­na­kaan va­hin­gok­si kääräis­tynä, ku­ten Pe­lin sääntö­jen lentäjä­san­ka­ri. Mut­ta meillä näyt­te­lijät, muu­si­kot, fu­ta­rit ja mo­net Heinäpään jää­kiek­koi­li­jat läh­tivät her­ro­jen kans­sa mar­ja­metsäl­le. Mo­nes­ta työläis­po­jas­ta tu­li kan­sal­li­sen ko­koo­muk­sen man­ne­kii­ni tai sit­ten uh­ri, va­lin­ta on lu­ki­jal­le va­paa.
Pe­lin säännöt ker­too yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ra­ja­pin­nan­ve­dos­ta luul­ta­vas­ti tar­kem­min kuin mikään muu elo­ku­va. Jo­kai­sel­la kat­se­lu­ker­ral­la se herättää uu­sia aja­tuk­sia. Tällä ker­taa se pa­ni val­koi­sil­la kuo­le­man ku­kil­laan an­ta­maan syn­ninpäästön: ku­kaan ei ole kos­kaan Suo­mes­sa miet­ti­nyt, mitä mer­kit­si se, että vii­me maail­man­so­das­sa suo­ma­lais­ten ri­vejä har­ven­net­tiin hil­littömällä vii­kat­teel­la juu­ri jouk­kueen­joh­ta­jien pa­ris­sa. Suu­rin osa heistä oli kes­ki­luok­kaa ja vau­ras­ta vä­keä. Rah­vas­ta me­ni, mut­ta ei yhtä ko­val­la pro­sen­til­la. Se on lo­pul­ta koh­ta­lon ko­vaa de­mok­ra­tiaa.
Joh­topäätös on se, et­tei mitään kan­sa­lais­ryhmää sai­si de­mo­ni­soi­da. Jos leipää ja ruo­kaa riittää kai­kil­le, on tär­keää, että yh­teys säi­lyy. Se yh­teys on po­li­tii­kas­sa, mut­ta toi­vot­ta­vas­ti myös ar­jen rien­nois­sa.
Le­vyn ver­sio on pitkä oh­jaa­jan hyväk­symä vuo­den 1959 lai­tos, jo­ka lisää pal­jon köy­him­pien osal­lis­tu­jien ja si­vus­ta­kat­so­jien tär­keitä koh­tauk­sia. Juu­ri oh­jaa­jan it­sensä esittämän avain­hen­kilön Oc­ta­ven pro­fii­li on tar­kemn­pi. To­ki ly­hyt ver­sio oli­si ty­lym­pi, ehkäpä tu­le­vaa pa­rem­min ku­vaa­vam­min ar­mo­ton.
O­do­tuk­siin näh­den rau­hal­li­nen ja tark­ka ku­va. Ku­va on jo­pa tar­kem­pi kuin vuo­den 2004 Cri­te­rio­nin luk­sus­lai­tok­ses­sa. Näin tek­niik­ka ke­hit­tyy. Ekst­rois­sa ku­va­gal­le­ria. (PS)
22/05/2012

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2022 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy