Uusi Alistair MacLeanin romaani oli jokajouluinen pakko-ostos Suomessakin vielä 1970-luvulla.
Uusi Alistair MacLeanin romaani oli jokajouluinen pakko-ostos Suomessakin vielä 1970-luvulla. Se oli aikaa, jolloin palkansaajat lukivat kirjoja ja halusivat viihtyä.
Särkyneen sydämen sola jäi monille mieleen tältä ajalta siksi, ettei skottikirjailija juurikaan suosinut lännenaiheita. Luin romaanin ukin tykönä Kemijärvellä, eikä se ollut sinänsä kaksinen. Mutta kun elokuvaversioon saatiin pääosaan Charles Bronson, ei tarvita Kakkahätä 77:n Isäni on Charles Bronson –biisiä soimaan taustalle, kun vakuuttuu, että mies oli elokuva-alan alkemisti, joka muutti kikkareet kullaksi.
Sotilaslinnake kärsii epidemiasta. Tarvittavia lääkkeitä lähdetään viemään junalla. Salaperäinen taho ei halua tarpeiden pääsevän perille. Ovelasti Agatha Christien Idän pikajunan arvoitusta tapaileva lännenelokuva meinasi luoda uuden lajityypin: lännendekkarin. Mikäpä ettei, sillä eräs Edgar Rice Burroughsin Tarzan-novelli on viidakkodekkari ja Operaatio Outland on scifidekkari. Näitä ristisiitoksia soisi enemmän katsottavaksi.
Jännityselokuvan nykyinen taso on sellainen, ettei oikeaa tunnelmaa tunnu löytyvän millään kaiken maailman salamaleikkausten, kuvakikkailujen ja päähenkilöiden alhaisen karisman takia. Siksi tällainen elokuva nousee neljän tähden kastiin omassa lajityypissään. Ennen osattiin paremmin.
Keskitason kuva ja ääniraita. Ekstroissa biografiat, filmografia, faktaruutuja, traileri ja kuvagalleria. (PS)