Norjalainen Huset kuuluu jo kansikuvansa pohjalta lajityyppiin natsikauhu.
Norjalainen Huset kuuluu jo kansikuvansa pohjalta lajityyppiin natsikauhu. Hetken kantta katsoessaan alkaa myös pelätä, että alalajityyppi on natsizombie, mutta onneksi se ei toteudu.
Kaikilla katsojilla on nimittäin kontollaan oma elokuvien alalajinsa, johon aina haksahtaa ja valintaa miltei aina katuu. Pahinta oli henkilökohtaisesti 1980-luvulla, kun R.E. Howardin alkuperäisnovelleja lukeneena houkuttelin kavereitani vuokraamaan useita barbaariaiheisia elokuvia, joita halpatuotantona suollettiin John Miliuksen Conanin vanavedessä. Kiitosta ei sadellut. Ystäviltä nimittäin.
Hieman samaa on näissä natsikauhuiluissakin. Turhan usein toivoo jotain laadukastakin näkevänsä.
Huset ei toteuta pahimpia pelkoja, sillä se miltei tavoittaa oikeaa tunnelmaa yhdistäessään aihepiiriin pohjoista magiaa, uskonnollista hurmosta ja death metal –soundeja. Lopputulos ei kuitenkaan pelota ketään.
Tuntuu, että elokuvassa ei tapahdu juuri mitään. Samaa aihetta keritään tarkoituksella, mutta onpahan tylsä toteutus.
Elokuva on kuvattu valtaosin pimeässä ja välillä on liiankin vaikea hahmottaa, mitä kuvassa näkee. Tämä voi olla tarkoituksellista ohjaajan näkökulmasta, mutta katsoja kärsii. Valoisat lumimaisemat toimivat tämän kontrastina. Ääniraita toimii jotenkin säästellen. Ekstroihin on tallennettu traileri ja kuvagalleria. (PS)