Napakka trilleri seuraa natsisaksan ylpeyden aiheen, ilmalaiva Hindenburgin viimeistä matkaa Saksasta Yhdysvaltoihin mukanaan sekalainen seurakunta rikkaita matkustajia ja potentiaalisia sabotöörejä.
Napakka trilleri seuraa natsisaksan ylpeyden aiheen, ilmalaiva Hindenburgin viimeistä matkaa Saksasta Yhdysvaltoihin mukanaan sekalainen seurakunta rikkaita matkustajia ja potentiaalisia sabotöörejä. Robert Wisen ohjaus pitää tunnelman tiiviinä eksoottisen miljöön ja värikkään epäiltyjen joukon avulla. Myös puitteiden ja tehosteiden osalta kyse on kunnianhimoisesta elokuvasta, joka palkittiin aikoinaan kolmella Oscarilla ja näyttää yhä 35 vuotta ensi-iltansa jälkeen komealta.
Hindenburg tarjoaa otollisen asetelman paitsi Titanicin kaltaiselle historialliselle katastrofielokuvalle myös herkulliselle salaliittojännärille. Natsien lippulaivan tuho olisi mieleen paitsi kotimaan soraäänille ja sorrettujen maiden vastarintaliikkeille myös sodan uhasta tietoisille piireille tulevien liittoutuneiden parissa. Teoriat ovat moninaiset eikä konsensusta sabotaasin ja luonnonilmiön välillä ole. Varmaa on vain, että Yhdysvallat eväsi saksalaisilta vetyä turvallisemman heliumin, joka olisi estänyt tuhoisan palon, mutta ehkä mahdollistanut myös vakaampien sota-alusten valmistuksen.
Tapauksen kuuluisuus huomioiden on oikeastaan yllättävää, että palossa kuoli vain 35 ihmistä loppujen 62 ihmisen pelastautuessa liekeistä. Matkustajailmalaivoille onnettomuus oli kuitenkin kuolinisku.
Tasokas kuva on levollinen, terävä ja värikylläinen, eikä juuri enempää voisi toivoakaan. Ääniraita toistaa dialogin puhtaasti ja tehosteet säröittä. Tekstityksessä esiintyy pieniä fiboja, mutta mitään raskauttavaa ei sentään tule vastaan. Kannessa väärä kuvasuhde. Ekstraton. (IJ)