King Kong –k­las­si­kon jat­ko-o­sa on pal­jon mai­net­taan pa­rem­pi. Ri­paus lap­sen­mie­li­syyttä to­ki aut­taa kat­so­jaa.

Pie­nellä bud­je­til­la teh­ty elo­ku­va tuo Carl Den­ha­min Kau­koitään oi­keus­jut­tu­jen ta­kia, ja eipä ai­kaa­kaan, kun mies on ta­kai­sin Kon­gin saa­rel­la. Jät­tiläis­go­ril­lan poi­ka on isäänsä kil­tim­pi ja ystä­vys­tyy tu­li­joi­den kans­sa.

En voi kuin myöntää, että tässä on oi­kea hyvän mie­len elo­ku­va. Kon­nat lui­mis­te­le­vat kuin mykkäe­lo­ku­vis­sa kon­sa­naan, la­vas­teet nä­kyvät räi­keäs­ti ja poi­ka-Kong tun­tuu peh­mo­le­lul­ta. Tun­nel­ma on kui­ten­kin oi­kea, ja kai­ken lisäk­si ro­man­tik­ka on ker­ran­kin luon­te­van sym­paat­tis­ta.