Pel­le pre­si­dent­tinä ja val­ta­van so­ti­las­ko­neis­ton ylipääl­likkönä on pe­lot­ta­va yh­dis­telmä, mut­ta nyt kun Dapl­juu on väis­ty­nyt val­las­ta ja maail­ma ei ole täy­sin räjähtä­nyt, voi­si ta­pah­tu­mil­le he­ko­tel­la jo huo­jen­tu­nein mie­lin. Tähän sau­maan saa­pui Oli­ver Sto­nen oh­jaa­ma ku­vaus hem­mo­tel­lus­ta tyhjän­toi­mit­ta­jas­ta, jo­ka ker­ta toi­sen­sa perään avau­tu­vien mah­dol­li­suuk­sien kaut­ta pää­tyi lo­pul­ta ka­li­fik­si ka­li­fin pai­kal­le.

T­rai­le­rin pe­rus­teel­la lu­vas­sa oli­si ol­lut her­kul­li­nen cock­tail to­tuut­ta, oh­jaa­jal­le tun­nu­so­mais­ta to­tuu­den tul­kin­taa ja koh­teen it­sensä maail­mal­le tar­joi­le­maa kä­sittämätöntä läppää. It­se elo­ku­va on kui­ten­kin ka­te­go­ri­nen pet­ty­mys. W:n vai­hei­ta seu­ra­taan nuo­ruu­des­ta as­ti näyttäen tai vä­hintään­kin vii­ta­ten kaik­kiin kes­kei­sim­piin ta­pah­tu­miin, mut­ta on­gel­ma on, että vir­heettömäs­ti la­vas­tet­tu elämän­ker­ta ei tuo esil­le mitään mitä ei oli­si jo lu­kui­sis­sa aiem­mis­sa do­ku­men­teis­sa ker­rot­tu. Sa­maan ai­kaan elo­ku­va ei ole kym­me­ne­so­saa­kaan niin haus­ka kuin mikä ta­han­sa mie­hen vi­ras­saan pitä­mistä leh­distö­ti­lai­suuk­sis­ta, joi­den par­haat pa­lat kerät­tiin BBC:n­kin verk­ko­si­vuil­le. Lo­pul­ta tämä on­kin ko­vin tur­ha te­ke­le.