Ohjaaja Tapio Suomisen nuorisoklassikko osui sopivaan saumaan, kun helsinkiläinen lähiönuoriso jengiytyi ja Kill Cityssä soitettiin samaan aikaan punkia ja rockabillyä.
Ohjaaja Tapio Suomisen nuorisoklassikko osui sopivaan saumaan, kun helsinkiläinen lähiönuoriso jengiytyi ja Kill Cityssä soitettiin samaan aikaan punkia ja rockabillyä. Oulun kaupunginteatteriin myöhemmin siirtyneen Yrjö-Juhani Renvallin käsikirjoitus saavutti hyvin tarkasti nuorison aivoitukset.
Tarkkailuluokan pojista suurin osa kärsii köyhyydestä ja vanhempien alkoholismista. Päähenkilö Jussin (Esa Niemelä) ongelmat ovat oikeastaan suoraan tulevalta vuosituhannelta, kun isän ulkomaanbisnekset pitävät kodin tyhjänä.
Edelleen hienoimpia aloituksia. Ohjaaja Suominen kuvasi vaimonsa synnytystä. Tuskin koskaan aiemmin oli elokuvassa näytetty, kuinka lapsi todellisuudessa syntyy maailmaan. Samalla muistan saman ajatuksen, joka aina lapsieni syntyessä tuli mieleeni: näytämme kaikki sillä hetkellä pieniltä neekerinpojilta kuin muistumana siitä, minkä värisenä ihminen kehittyi älykkääksi. Ikävä kyllä aidon oloisesta kaartista vain Kati Outisesta tuli ammattinäyttelijä.
Ei-anamofinen kuva on karkeasyinen ja valkoinen palaa usein puhki. Ihan katsottava kuitenkin. Kuvattiin Vesalassa ja Jakomäessä. Monoraitaa on soitettava aika lujalla, jotta dialogista saa selvää. Maukka Perusjätkän bändin silloisia rumpukomppeja matkiva soundtrack on aika tukevasoundinen. Ei ekstroja. (PS)