Le­vyn ta­ka­kan­si ker­too Tap­pa­jat-e­lo­ku­van poh­jau­tu­van Er­nest He­min­gwayn ro­maa­niin. Tämä oli­si­kin mie­len­kiin­toi­nen kir­ja, mut­ta lu­ki­jan täy­tyy tyy­tyä kir­jai­li­jan vuon­na 1927 Sc­rib­ner-leh­teen kir­joit­ta­maan neljän si­vun no­vel­liin, jo­ka on poi­ki­nut elo­ku­via Siod­ma­kis­ta Tar­kovs­kiin.

A­lun pe­rin ur­hei­lu, ri­kos ja pe­tos kie­toi­vat nyrk­kei­lijän seit­tiinsä, mut­ta Don Sie­gel muut­ti tan­te­reek­si au­toi­lun. Tap­pa­jat (Lee Mar­vin, Clu Gu­la­ger) ot­ta­vat hen­gen ral­li­mes­ta­ril­ta (John Cas­sa­ve­tes), jo­ka koh­ta­loon­sa alis­tues­saan ih­me­tyttää am­mat­ti­lai­sia. He al­ka­vat vetää esiin mo­ni­mut­kais­ta ri­kos­vyyh­tiä päästäk­seen pa­rem­mil­le apa­jil­le.

Huo­mio­nar­vois­ta on li­ki kub­rick­mai­nen keik­ka­ku­vaus, ja kon­na­kak­si­kon nos­to pää­hen­kilöik­si. Sie­ge­lin la­ko­ni­nen suo­ra­su­kai­suus oli ai­koi­naan niin sho­kee­raa­vaa, et­tei te­le­vi­sio huo­li­nut tuo­tos­ta, vaan elo­ku­va pan­tiin teat­te­ri­le­vi­tyk­seen. Ny­kyäänhän toi­mi­taan toi­sin, bru­taa­lit pyrskäh­dyk­set me­nevät suo­raan vi­deol­le.

E­lo­ku­vaan lii­tettävät anek­doo­tit ovat mo­ni­nai­set: Mar­vi­nin ke­hut­tu kuo­lin­koh­taus joh­tui en­nen kaik­kea al­ko­ho­lis­ta, An­gie Dic­kin­son ro­mah­ti kuul­tuaan väi­te­tyn ra­kas­ta­jan­sa John F. Ken­ne­dyn mur­has­ta ja Ro­nald Rea­ga­nin an­toi vii­mei­sen (e­lo­ku­va)­roo­lin­sa.