Jos Martti Luther villitsi Saksaa 1500-luvulla, niin Goethe antoi osansa pari sataa vuotta myöhemmin.
Jos Martti Luther villitsi Saksaa 1500-luvulla, niin Goethe antoi osansa pari sataa vuotta myöhemmin. Ensin tuli järki, mutta väkisin kokonaisuuteen pusertui myös tunne. Näin saksalaisessa kulttuurissa, vaikka inhimillinen järjestys on toinen.
Nuoren Wertherin kärsimyksiä avostava saa tästä elämäkertaelokuvasta tarttuvan taustakertomuksen, vaikka suuri taideteos se ei itsessään olekaan.
Alkuun meinaa kyllä käydä kalpaten, kun näyttää epäilyttävästi siltä, että uusi Amadeus/Salieri uhkaa nostaa päätään. Suomennettu nimikin viittaa epäilyttäväasti toiseen menestyselokuvaa, joka kuvaa toista suurta kirjoittajaa. Onneksi oma linjaus nousee esille.
Millainen se sitten on? Goethen jalustalla olevaa patsasmaisuutta ajatellen ratkaisu on oikea: hän oli tavallinen ihminen, joka kokee tunne-elämän herätyksen ja osaa pukea sen sanoiksi.
Oli aika hauska sattuma, kun matkustin Berliiniin elokuvajuhlien aikaan heti tämän katsottuani. Brandenburgin torilta pääsee Potsdamer Platzin järisyttävän moderniin Sony Centeriin Tiergartenia pitkin. Aurinko laski patsaan takana. Laatassa luki Goethe. Vieressä on koppi, jonka luukkuun nuoripari tiirailee. Taideteoksen sisällä homot ja lesbot suutelevat. Hetken päästä mustat autot vilahtelivat ja salamavalot välkkyivät Ritz-Carltonin edustalla.
Kuvat piirtyvät tarkasti sekä BD- että DVD-versioissa. Ääniraita jää tässä tarjonnassa taka-alalle. Ei ekstroja. (PS)