Jokin aika sitten esi-isiensä mailla Suomessa vierailleen David Lynchin ei tarvitsisi kirjoittaa elokuvaansa isoilla kirjaimilla.
Jokin aika sitten esi-isiensä mailla Suomessa vierailleen David Lynchin ei tarvitsisi kirjoittaa elokuvaansa isoilla kirjaimilla. Sen verran hyvin hän on heiluttanut surrealistista pensseliään ja tehnyt taide-elokuvaa, jota ei oikeastaan tarvitse tajuta.
Usein riittää se, että outojen näkyjen, traumojen luomien illuusioiden ja kummien kohtaamisten kudos tuntuu jännittävältä ja jotenkin luonnollisesti ihmisten universaalista alitajunnasta ammentavalta.
INLAND EMPIRE tekee elokuvaa elokuvassa. Laura Dern loistaa entisenä tähtenä, joka saa uuden mahdollisuuden. Projekti osoittautuu kirotun puolalaisen produktion uudelleen lämmittelyksi. Todellisuus, elokuva ja illuusiot sekoittuvat.
Elokuva muistetaan ennen kaikkea jäniskohtauksistaan, joista ohjaaja ei ole suostunut sanomaan mitään. Jänikset elävät teatterimaisissa kulisseissa tylsää arkeaan. Välillä kuultava katsojien nauru saattaa antaa vihjeen. Eläimillä kuvataan yleensä ihmisiä. Välillä olemme näyttämöllä, välillä katsojina, mutta roolit sekoittuvat aina. Lynchin kunniaksi on sanottava, että hän antaa katsojan päättää, mistä on kysymys. Ja onko kysymys edes tarpeellinen.
Ohjaaja on aina osannut käyttää luovasti kuvaa ja ääntä. Levy tallentaa ilmaisun hyvin. Ekstroihin on tallennettu 14 min. haastattelu ja kolme tiiseriä. (PS)