Oli kulttuurin laji mikä tahansa, kaikkein ala-arvoisimpanakin pidetystä löytyvät ne harvar helmet ja suuri määrä suoranaista roskaa.
Oli kulttuurin laji mikä tahansa, kaikkein ala-arvoisimpanakin pidetystä löytyvät ne harvar helmet ja suuri määrä suoranaista roskaa. En ole koskaan nähnyt Suomessa graffitia, joka olisi aiheuttanut parempaa reaktiota kuin koirankuset portinpielessä. Mukaan en laske luvallisia grafittiseiniä, koska niissä ei ole mitään anarkiaa. Sitä vastoin olen nähnyt Lontoossa useita Banksyn graffiteja, jotka aiheuttavat sellaisia tunteita, jotka kuuluvat itseä miellyttävään taiteeseen.
Tavallaan tama dokumentti ei kerro henkilöllisyytensa tehokkaasti vuosien varrella varjelleesta Banksysta, vaan amerikanranskalaisesta Thierry Guettasta, joka lapsuudentraumaansa projisoiden on vuosien varrella kuvannut kaiken kokemansa. Onneksi hänen tiensä yhtyy pioneeriajan katutaiteilijoihin, joiden töiden tekoa hän kuvaa sadoilla tai tuhansille kaseteille. Hän kohtaa kaikkein kuuluisimman, Banksyn, ja kaksikko alkaa tehdä yhteistyötä. Guettan elokuva on kuitenkin kammottava kollaasi, ja Banksy päättää itse kuvata tärkeimpien graffititähtien uraa Guettan kohellusten kautta. Ratkaisu on äärimmäisen toimiva.
Elokuvan loppukliimaksi on aiheuttanut paljon spekulaatioita. Guetta alkaa tehdä omaa taidettaan, joka plagioi surutta muiden töitä. Hän järjestää suurellisia myyntinäyttelyitä ja nettoaa miljoonia.
Olen sen teorian puolella, että Guetta on todellinen hahmo, mutta Banksy junaili taidehuijauksen itse ja toteutetti omien töidensä (ja muiden) pastissit. Tämä olisi linjassa miehen hauskojen provokaatioiden kanssa, sillä nyt naurunalaiseksi asetettiin taide (ja sen yleisö) ylipäätään.
Onko nykytaide suurelta osaltaan huijausta, hypeä ilman sisältöä? Taiteilija nauraa matkalla pankkiin, kun on imuroinut ensiksi veronmaksajien tuen ja sitten vielä tyhmien spekulaattoreiden rahat. Moni taiteilija kituuttaa toki vähällä, mutta eipä tarvitse tehdä ikävää 8-4 -työtä.
Banksyn taiteessa on parasta sen pikkunäppärä tapa herättää ajatuksia. Tulilinjalla on kapitalismi, kuluttaminen, mainosmaailma, hurraaisänmaallisuus, sotainto, poliisi, viihde. Töissä on huumoria, eivätkä ne ole liian ilkeitä edes konservatiiveja kohtaan. Kansan huumori on vallanpitäjän suurin vihollinen. Kun nauretaan, auktoriteetti rapautuu.
Kuva ja ääni ovat VHS-videotasoa, mikä sopii ilmaisuun. Ei ekstroja (PS)