M. Night Shyamalanin uusin ajatusleikki on kuin elokuvan Cocoon -nuoruudenlähde käänteisversio.
M. Night Shyamalanin uusin ajatusleikki on kuin elokuvan Cocoon -nuoruudenlähde käänteisversio. Nyt satu ajankulun hallitsemisesta saa synkistelevän iltapäivänovellin muodon, joka ei käänny sen enempää kauhuksi kuin televisiosarja Lostin uudeksi tulemiseksi vaan poukkoilee jossakin näiden välillä.
Hauskan eskapistinen teos viihdyttää pollealla asenteellaan ja trooppisella miljööllään. Myös itse mysteerin ratkominen tuntuu tässä soljuvan näpsäkästi, mutta pitemmän päälle kudelman saumat alkavat rakoilla. Dialogin pseudotieteellinen, ja erityisesti pseudolääketiteellinen läppä, huvittavat aikansa, mutta lopulta kyse on perin vanuttuneesta tositv-jorinasta, jossa oikeat aivoitukset ovat harvassa. Myös toteutus alkaa vähitellen maistua budjettitietoiselta kun miljöö surkastuu pieneksi rannaksi. Tästä huolimatta aallot pauhaavat näyttävästi sekä kuva- että ääniraidalla, ja momentti riittää kantamaan tarinan maaliinsa. Nipin napin.
Ohjaajan mukaan tarinassa on kyse ajan vinhasta kulusta ja omien lapsien aikuistumisen ihmettelystä. Elokuvassa opetus voisi yhtä hyvin olla, että auringonpalvonta rannalla ikäännyttää. Tarinana tämä on kuin mietoja psykedeelejä napannut näytelmä, joka ryhtyy tutkimaan elämää, kuolemaa sekä ikääntymistä näiden välillä yrittäen sanoa jotakin syvällistä tämän kaiken merkityksellisyydestä ja merkityksettömyydestä. Huomiot kuitenkin saisivat olla huomattavasti terävämpiä, jotta elokuvan kesto olisi perusteltu. Näin myös lopun jippo jää pliisuksi, vaikka yllättämään pääseekin.
Hyvä uutinen kuitenkin on, että tämän elokuvan myötä M. Night Shyamalan on taas taistellut tiensä takaisin ohjaajakäsikirjoittajaksi, joka saa nimensä levyn kansipaperiin. Jos tätä vertaa miehen parhaisiin, Kuudenteen aistiin tai Kylään, tulee toki suru puseroon, mutta budjettitietoisen nättinä ja kokeellisena jännärinä tämä on verrattain pätevä tapaus. Tässä ohjaaja tekee myös pitkän cameon pakukuskina.
Elokuva perustuu Pierre Oscar Levyn ja Frederik Peetersin sarjakuvaan "Sandcastle".
Erinomainen kuva on tummasävyinen, värikylläinen ja läpeensä terävä. Paratiisisaaren tarjoama tausta on alati dynaaminen ja suppeasta skoopistaan huolimatta avara. Kyseessä on aito 4K-kuva, joka näyttää jokaista piirtoa myöten yhtä hyvältä kuin odotukset edellyttävät. Myös HDR-väritoisto ja kontrasti ovat nätisti kohdallaan.
Ääniraita ottaa aallot miltei yhtä isoon rooliin kuin dialoginsa. Miljöö on jäsentynyt ja poikkeuksellisen tilava miksaten myös dialogia tilakanaviin ja karusellilsi ympäri äänikenttää. Musiikkiraita on geneerinen, mutta elävä ja tunnelmaan istuva.
Ekstroissa poistettuja kohtauksia (8 min.) ja neljä koostetta elokuvan synnystä sekä ohjaajan ja tämän tyttären yhteispelistä sen ohjaajina (yht. 31 min.). (IJ)