Vir­ran mu­ka­na sol­ju­va biog­ra­fia kul­jet­taa Bob Mar­leyn pik­ku­po­jas­ta maail­mannäyttämöl­le. Ja­mai­kan le­vot­to­muuk­sis­ta kum­pua­va val­lan­ku­mouk­sel­li­nen vies­ti nou­see maail­man­rau­han sa­no­mak­si, jo­ka nä­kee ka­ri­kot, mut­ta maa­laa vies­tinsä näi­den ylit­se. Näin niin hen­kilö­koh­tai­sel­la kuin am­mat­til­li­sel­la ja hu­ma­ni­taa­ri­sel­la­kin ta­sol­la.

Mar­leyn su­vun ja Brad Pit­tin tuot­ta­ma elo­ku­va mais­tuu va­paas­ti hen­gittävältä draa­mal­ta, jo­ka ei al­le­vii­vaa mitään, mut­ta on näh­nyt kai­ken. Rau­hal­li­nen, mut­ta elävällä syk­keellä ta­ko­va draa­ma ei kos­kaan ai­van ala, mut­ta ehkä juu­ri sik­si pää­tyy pe­rin ajat­to­mak­si sa­no­mak­si toi­vos­ta. Mie­hestä ni­men ta­ka­na elo­ku­va ker­too hie­man enemmän kuin bän­di­bus­siin ek­sy­nyt bändä­ri, mut­ta tai­val on tästä huo­li­mat­ta ve­toa­va. Mie­hen ly­hyek­si jää­nyt elämä oli­si ehkä mah­dol­lis­ta ker­ra­ta kat­ta­vam­min­kin, mut­ta tässä fo­kus on kään­net­ty ehkä oi­kein tämän ole­mas­sao­lon sa­no­maan.

Maail­mal­la elo­ku­va on saa­nut pe­rin heik­ko­ja ar­vos­te­lui­ta. Kings­ley Ben-A­di­rin suo­ri­tus­ta pääo­sas­sa on syystä ke­hut­tu, mut­ta muu­toin an­ti on jättä­nyt krii­ti­kot kylmäk­si.