"Rumat ihmiset ei pysty pärjäämään tämmösessä lajissa", vakuuttaa Linda Paldanius kirkkain silmin.
"Rumat ihmiset ei pysty pärjäämään tämmösessä lajissa", vakuuttaa Linda Paldanius kirkkain silmin. Kameran linssi paljastaa pienen epävarmuuden. Nuoren naisen piirteisiin on tarttunut jotain arveluttavaa, kuin plastiikkakirurgin veitsi olisi jo viiltänyt. Ihmisen kauneus olkoon yhä katsojan silmässä.
Syrjäkylän liikuntasalin lavalle kapuaa kimaltelevia, kuivatettuja Barbie-nukkeja. Rasvatut ihot kiiltävät Airamin loisteessa. Oranssi väriaine muokkaa naisten lihaksistoa, estradilla esitellään pilaantunutta Beef Jerkyä. Pikkupikkubikinit on teipattu millimetrintarkasti silikoniin. Liikaa paljasta pintaa ei saa näkyä. Muttei myöskään liian vähän.
Epäinhimillisyys korostuu robottinaisten kaivaessa esiin omituisimmat poseerauksensa, väkinäisimmän tekohymynsä. Tuulipukukansa kummastelee, sukulaismies taputtaa pakon edessä. Olemme härmäläisen glamourin esikartanossa.
Bikini fitness, tuo ruumiin ja mielen totaalinen rääkki lasketaan joissain yhteyksissä jopa urheilulajiksi. Todellisuus on toinen, pakkomielteinen harrastus on ihmismielen ehdoton häiriötila. Naisten omissa uskomuksissa vartaloihanne on ehdoton, jokainen mies himoitsee bikini fitness -naista omakseen. Sairaalloinen ruumiinhallinta miellyttää lopulta lähinnä neitien omia silmiä — muutamaa sikaniskaports... anteeksi, valmentajaa lukuun ottamatta. No, harvoinpa totuus sisältä katsellessa valkenee.
Ohjaaja Kati Juurus lähestyy dokumentissaan haastateltavia naisia vailla ennakkoasennetta, sen kummemmin tuomitsematta. Elokuvantekijä on jättänyt oman äänensä paitsioon, ja supistanut lähestymiskulman tarkkailijamuotoon. Naiset esittelevät koko kummallisen elämänfilosofiansa kameralle ohimennen.
Muodonmuutoksia tunkeutuu ihmismielen sairaimpiin syövereihin, näyttäen rasvaprosenttien laskeskelun surullisia lopputulemia. Marilyn Monroe katsoo salaatinlehtien puntarointia seinältä paheksuen. Marilynin lisäksi kaipaisi muitakin kyseenalaistavia voimia. Tarkastelukulman laajentaminen olisi ollut paikallaan. Asiaa voi aina katsoa useammalta kulmalta.
Kysymyksiä jää. Naisten vakuutellessa teennäisten hymyjensä takaa onnellisuuttaan, katsoja miettii, voiko ihminen todella olla onnellinen elettyään kymmenen päivää ilman hiilihydraatteja. Vaikka kaiken tekisi näennäisen oikein, päättyy rääkki kyyneliin, jatkuviin pettymyksiin. Näissäkin kisoissa voi olla vain yksi voittaja.
"Syö purkkaa ja juo Vichyä", kannustaa lisäravinnetynnyrinkokoinen valmentaja suojattiaan. Se on vastuullista puhetta valmentajalta nuorelle, kuihtuvalle naiselle. (VA)