Ei ole kovin lupaavaa: katson tätä elokuvaa muistialan ammattilaisen kanssa, kunnes huomaan, että hän on nukahtanut 52 minuutin kohdalla.
Ei ole kovin lupaavaa: katson tätä elokuvaa muistialan ammattilaisen kanssa, kunnes huomaan, että hän on nukahtanut 52 minuutin kohdalla.
Elokuva perustuu Lisa Genovan romaaniin. Se kertoo viisikymppisestä lingvistiikan professorista, jonka ura tyssää harvinaiseen, perinnölliseen varhaisiän Alzheimerin tautiin.
Still Alice on perin sovinnainen elokuva, vaikka kuvaakin päähenkilön pissat housuissa ja kasvattaa draamaa päähenkilön itsemurha-aikeilla. Se kokoaa kaikki aihepiirin kliseet perheen reaktioineen ja työpaikkapaineineen.
Jos työmiehen kielellä tätä kuvaisi niin keskivertoon on pyritty, eikä priimaa pukkaa.
Julianne Mooren kunniaksi on sanottava, että hän on hyvä näyttelijä, koska hän tuntuu perin rakastuneelta Alec Baldwinin näyttelemään aviomieheen. Baldwin on maansa jussijurkka eli hyvin epämiellyttävä rooleissaan, vaikka todellisuudessa voi olla perin mukava veikko.
Elokuva sai Suomessa hyvät arviot. Ihmettelen hieman. Ehkäpä se herätti ihmisten empatian.
Minua hieman häiritsee se, että yhdysvaltalainen draama kuvaa liki poikkeuksetta yläluokan elämää. Toki lingvistiikan professorin äkillinen muuttuminen heikoksi ja autettavaksi luo jännitettä, mutta tavallinen kansa vain vilahtaa muistisairaiden kokouksissa. Sentään vilahtaa.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ei ekstroja. (PS)