Elokuvia harrastavien teekkareiden joukosta ponnahtanut luonnonlahjakkuus Risto Jarva ymmärsi miljööterapeuttiset tarpeet ensimmäisten joukossa ja pohjusti vihreän liikkeen nousua jo ennen kuin siitä oikein mitään ymmärrettiinkään.
Elokuvia harrastavien teekkareiden joukosta ponnahtanut luonnonlahjakkuus Risto Jarva ymmärsi miljööterapeuttiset tarpeet ensimmäisten joukossa ja pohjusti vihreän liikkeen nousua jo ennen kuin siitä oikein mitään ymmärrettiinkään.
Miltei kaikkiin Jarvan elokuviin on tallennettu aikansa suuria rakennuskantoja koskevia muutoksia. Tällä kertaa nähdään Pasilan näkymiä ja ihmetellään puu-Vallilan kohtaloa, vaikka elokuvan tarina on siirretty kuvitteellisen Kivimäen sisälle.
Hyvin aapelimainen tarina kertoo kotikaupunginosaansa liperit tai tarkemmin risti kaulassa palaavasta naapurinpojasta, joka naiskokemuksia vailla joutuu seurakunnan avioliittoneuvojaksi. Näin saadaan sinkkuelokuva ennen kuin koko käsitteestä tiedettiin. Ajottain hauska elokuva on kuitenkin vanhentunut asenteiltaan. Nyt se saa ainakin feministit suunniltaan.
Jarva turvautuu hevoseen kertojana, mikä on turhan helppo ratkaisu kuljettaa dramaturgiaa katveiden yli.
En muista yhtään kertaa, että nk. vanhan polven elokuvakerholaiset olisivat ainakaan suureen ääneen kiinnittäneet huomiota, kuinka surkeilta kopioilta näitä taiteen merkkipylväitä katseltiin. Luulenpa, että tämäkään elokuva ei koskaan näyttänyt tai kuulostanut yhtä hyvältä kuin nyt. Näin on, vaikka tekninen taso ja tarkkuus ovat vain välttäviä. Ei ekstroja. (PS)