Ro­bert Lud­lu­min luo­ma Ja­son Bour­ne -t­ri­lo­gia sai jo aiem­min uu­den elämän kir­jai­li­ja Eric Van Lust­ba­de­rin kä­sissä, jois­sa on syn­ty­nyt jo kuu­si uut­ta seik­kai­lu­ro­maa­nia. Nyt uu­den oh­jaa­jan ja uu­den pääo­san näyt­te­lijän myötä sar­ja siir­tyy eteenpäin myös val­ko­kan­kaal­la, mut­ta Ja­son Bour­nen si­jaan kes­kiössä on hä­nen ase­vel­jensä Aa­ron Cross (Je­re­my Ren­ner).

Uu­den kaar­tin enimmäi­nen elo­ku­va "Me­du­san pe­rintö" lai­naa ni­mensä en­simmäi­seltä jat­ko-o­sa­kir­jal­ta, mut­ta pistää kai­ken muun uu­sik­si kä­si­kir­joit­ta­ja To­ny Gil­royn na­pa­kal­la ve­dol­la. Myös aiem­pien Bour­ne-e­lo­ku­vien kä­si­kir­joi­tuk­sis­ta vas­tan­nut Gil­roy ni­voo ta­pah­tu­mat ajal­li­ses­ti yh­teen edel­li­sen elo­ku­van lop­pu­vaih­dei­den kans­sa, mut­ta men­nei­den läm­mit­te­lyn si­jaan nyt mennään lu­jaa eteenpäin — jo­pa siinä mää­rin is­keväs­ti, että ky­seessä tun­tuu ole­van Bour­ne-saa­gan Ca­si­no Roya­le ja Je­re­my Ren­ner sen oma Da­niel Craig.

Ta­pah­tu­mat käyn­nis­tyvät syrjäi­seltä har­joi­tus­lei­riltä Alas­kas­sa, missä har­joi­tuk­ses­ta tu­lee to­ti­sin­ta tot­ta kun jo­ku päättää vetää töp­se­lin Ja­son Bour­nen­kin tuot­ta­nees­ta sa­lai­ses­ta oh­jel­mas­ta. Yleensä gen­ren elo­ku­vis­sa vain lop­puhäi­vy­tyk­sissä hätäi­ses­ti väläy­tet­ty sii­vou­so­pe­raa­tio saa tässä bru­taa­lin te­hok­kaat muo­dot ja an­taa her­kul­li­sen ki­mok­keen glo­baa­lil­le ku­jan­juok­sul­le. Kaik­kia vas­tauk­sia ei to­ki an­ne­ta kai­ke­ti kos­kaan, mut­ta tässä ky­sy­myk­siin tun­tuu löy­tyvän muu­ta­kin kuin uu­sia ky­sy­myk­siä ja ta­ri­na ete­nee jat­ku­vas­ti pait­si tar­mol­la myös aja­tuk­sel­la.

Je­re­my Ren­ner muis­tut­taa roo­lis­saan hie­man lii­kaa Da­niel Crai­gin Ja­mes Bon­dia, mut­ta täyttää Matt Da­mo­nin jättämän tyh­jiön lo­pul­ta erittäin mal­lik­kaas­ti. Pis­teitä on myös pak­ko an­taa us­kal­luk­ses­ta mo­ti­voi­da san­ka­rin toi­mia tar­peel­la py­syä kiin­ni suo­ri­tus­ky­kyä lisää­vien lääk­kei­den läh­teessä. Niin ikään Rac­hel Weisz on hyvä pa­ko­ja­lal­le pää­tyvänä toh­to­ri­na, jon­ka ot­teis­sa on ilah­dut­ta­vas­ti enemmän jär­keä kuin Weis­zin sa­man­kal­tai­ses­sa roo­lis­sa elo­ku­vas­sa "Ket­ju­reak­tio". Edward Nor­to­nin roo­li ta­ka-a­ja­ja­na on tähän vielä pis­te i:in pääl­le.

E­lo­ku­van al­ku on ker­ras­saan upeas­sa ve­dos­sa, mut­ta ai­van lop­pu hai­rah­tuu tur­han ta­va­no­mai­sil­le lin­joil­le, jot­ka ovat enemmän ko­to­naan myö­hem­missä Mat­ri­xeis­sa tai Jean Clau­de Van Dam­men ja Dolph Lundg­re­nin viih­dyk­keessä "Täy­del­li­nen so­ti­las". Na­pa­kan ja ä­lykkään alun jäl­keen on suo­ras­taan hä­peä päättää elo­ku­va näin ham­paat­to­mak­si ja ge­nee­ri­sek­si ry­mis­te­lyk­si, mut­ta ehkäpä tämä hy­vi­tetään seu­raa­vas­sa osass­sa. Jo­ka ta­pauk­ses­sa ky­seessä on mai­nio uu­si al­ku sar­jal­le.