Steven Spielbergin elokuvien päämäärä, ihmisten viihdyttäminen, on näinä synkkinä aikoina ihailtava.
Steven Spielbergin elokuvien päämäärä, ihmisten viihdyttäminen, on näinä synkkinä aikoina ihailtava. Odotetun helppoon, maailmoja syleilevään loppukohtaukseen tähtäävä ja sen mukaisesti rakentuva viihde ei kuitenkaan palkitse niitä, joille elokuva on muutakin. Spielberg on kuitenkin valinnut tiensä suurten massojen toiveiden täyttäjänä ja siinä hän onnistuu uutukaisellaan mainiosti. Käsikirjoituksen etenemisen voisi ennustaa, vaikkei olisi dramaturgian jokaista opintoviikkoa vielä istunutkaan.
Yhdysvallat haluaa osoittaa Kylmän sodan aikanakin tasa-arvoisuutensa, toisin ajateltuna ylivertaisuutensa. Valtio palkkaa ammattitaitoisen ja oikeudentajuisen vakuutusjuristi James B. Donovanin hoitamaan kiinninapatun neuvostoagentti Martin Abelin asioita. Amerikkalaisintelligenssi haluaa kaiken näyttävän viralliselta, lopputulosta myöten. Vakuutuksien kanssa pelaillut lakimies näkee Abelin arvon sotilaallisessa vaihtokaupassa ja – spielbergiläisessä draamassa kun ollaan – osoittaa olevansa oikeassa.
Kiiltävää pintaa, huikeita lavasteita. Rakennetaan massiivisia kuvia ja suuria tunteita. Kun päälle vielä heitellään makeat viuluvallit Thomas Newmanin scoren muodossa, on kakku valmis. Jää nimittäin hyvin vähän pelivaraa.
Tom Hanks on perusteltu kestovalinta Spielbergin päämäärien tulkiksi. Hanksin melko yksioikoinen tapa tulkita roolejaan ei häiritse ketään. Peruskuluttajan silmiin Hanks näyttää uskottavalta perusmieheltä, samaistuttavalta normijenkiltä – mikäs sen parempaa.
Mahtavista mannertenvälisistä kulisseistaan huolimatta tylsän lakitupadraaman lailla etenevä seikkailu on lopulta paljon odotusarvoaan pienempi elokuva. Komeat berliiniläislavastukset kultaavat tarinaa vain visuaalisesti. Lajityypin kannalta ajateltuna, koossa pitävänä yksilönä toimii kylmähermoista venäläisagenttia hyytävällä itsevarmuudella esittävä brittinäyttelijä Mark Rylance.
En edes halua ajatella, miten erilaisen elokuvan käsikirjoittajat Joel ja Ethan Coen olisivat halunneet tekstistään muotoutuvan. Spielbergin näkemyksessä se on vastenmielisen amerikkalainen, mustavalkoinen, tänäkin aikana ällöttävän neuvostovastainen. (VA)