Kuva on kauttaaltaan kiitettävän, joskaan ei ehdottoman tarkka. Hillitty väritoisto ja havaittava rakeisuus luovat hyvän tunnelman, mutta kuvaustyöskentelyssä on turvauduttu tarpeettoman uskollisesti hyödyntämään käsivaraa ja tiukkoja lähikuvia. Toisaalta tämän ”iholla”-toteutuksen täydentää musiikiltaan ja tehosteiltaan iskevä ja asiallisen synkistelevä ääniraita. Myös tilakuvaa hyödynnetään, mutta ei aivan yhtä mieleenpainuvin tuloksin kuin ensimmäisessä elokuvassa. Suomeksi tekstitetyissä ekstroissa ohjaajan vaisu kommenttiraita, poistettuja kohtauksia (7 min.) ja sekalainen kokoelma lyhyitä minidokumentteja elokuvan ilmeestä (5 min.), rooleista (5 min.), kuvauspaikoista (5 min.), musiikista (5 min.), tehosteista (4 min.), kohtausten kuvaamisesta (yht. 18 min.) ja näyttelijöiden perehdyttämisestä (4 min.). Kakkoslevy tarjoilee kolme erinomaista, mutta sekavasti elokuvien mukaan nimettyä dokumenttia Ludlumista, Bourne-kirjojen taustoista ja tiestä elokuvaksi. (IJ)