Petturit hirteen, companeros -nimellä yläaksenteista piittaamatta meille levitetty elokuva saattoi olla Suomessa tunnetumpi kuin aikoinaan Yhdysvalloissa.
Petturit hirteen, companeros -nimellä yläaksenteista piittaamatta meille levitetty elokuva saattoi olla Suomessa tunnetumpi kuin aikoinaan Yhdysvalloissa.
Perinteisesti alan harrastajat ovat pitäneet tätä parhaana lajityypin edustajana, jota ei ole ohjannut Sergio Leone. Mielestäni Suuri hiljaisuus on parempi, mutta Compañerosin hienous on se, että se yhdistää sujuvasti toimintaa, huumoria, italokommunismin huvittavuuksia ja viittauksia lännen elokuvan ainakin italialaiseen perinteeseen.
Spagettiwestern-kaanonin täysivaltainen edustaja oli aikoinaan suuri pettymys, kun Anchor Bayn levy oli viallinen. Aikaa on kulunut jo kymmenen vuotta, joten Blue Undergroundin BD-vesio toimii eikä pikselöidy ja juutu paikoilleen. Teknologinen kehitys on harvoin tuntunut yhtä makoisalta.
Alkuperäisestä negatiivista siirretty kuva näyttää erinomaiselta, mutta hyvä se toki oli jo Anchor Bayn DVD:llä. Elokuvaa ei aikoinaan esitetty ainakaan Yhdysvalloissa kokonaan. Osaa kohtauksista ei koskaan dubattu englanniksi, joten Anchorin levyllä ne esitettiin italiaksi, englannin teksteillä. BD seisältää nyt molemmat versiot ominaan ja kaiketi täydellisinä. Suositeltavin versio näistä on neljä minuuttia pidempi italialainen englannin teksteillä, jos texwiller-italia ei riitä.
Ekstroihin on tallennettu kommenttiraita, Franco Neron, Tomas Milanin ja Ennio Morriconen haastattelu, trailereita, tv-mainoksia, juliste ja kuvagalleria. Sisäkannesta ei löydy lobbycardia kuten Anchorilla. (PS)