Työn ja pääoman ristiriita on edelleen ja ikuisesti ratkaisematon.
Työn ja pääoman ristiriita on edelleen ja ikuisesti ratkaisematon. Sama tilanne vallitsi jo 1970-luvun alussa, jolloin metalliteollisuuden suhdannevaikeudet heijastuivat irtisanomisiin. Pienellä paikkakunnalla reilun 40 miehen potkut johtavat äärimmäisiin toimiin.
Jörn Donnerin kiireinen vuosikymmenen alku tuottajana sijoittuu mielenkiintoiseen murrosvaiheeseen, kun työväestöstä huolta kantanut patruuna-aika väistyi fuusioiden ja kovapintaisten ammattijohtajien tieltä. Väestö joutui väistämättömään liikkeeseen. Globalisaatio ja kvartaalitalous olivat sanoja, joista ei vielä tiedetty.
Käteen jää aikamoinen ajankuva ja myös aika hyvä analyysi ammattiosastoista, joissa maltillset demarit ja rettelöintiä suosivat kommunistit vetivät erilaista linjaa ja hajottivat joukkovoimaa.
Elokuvan valovoimaisimmat roolit luontuvat parhaiten Rautaruukin legendaarista Asser Siuvattia muistuttavan kommunistin (Artturi Haikonen) ja RUK-kurssilta kovuuttaan kasvattaneen varatoimitusjohtaja Pylvänäisen (Aarne Hakulinen) vastapooleilta, jotka edustivat aikansa yhteiskunnallista ääripäätä, Nykypäivänä vastaparina olisivat taloavaltaava vaihtoehtomies ja Nalle Wahlroos. Maailma puuttuu, vaikka ongelmat pysyvät, joskin osin lientyvät.
Rakeinen ja roskainen mustavalkokuva. Ääniraita ei ole selkeimpiä. Ei ekstroja.