Toisen maailmansodan itärintamalle sijoittuva venäläinen sotaelokuva tarjoilee erikoisen cocktailin toverillista toikkarointia keskellä sotatunnelmia.
Toisen maailmansodan itärintamalle sijoittuva venäläinen sotaelokuva tarjoilee erikoisen cocktailin toverillista toikkarointia keskellä sotatunnelmia. Varsinainen sotaelokuva tämä ei ole, eikä oikeastaan edes koherentti elokuva vaan pikemminkin monijakoinen sotapastissi, joka yrittää pitää yhtä aikaa hupia ja jännitystä yllä. Jonglööraus toimi hetken aikaa verrattain hyvin.
Elokuvan tunnelman asettaa alun hieno kohtaus, jossa umpikänninen upseeri määrää miehensä hetken mielijohteesta hätäiseen itsemurhatehtävään saksalaisten bunkkeria vastaan. Kohtaus tasapainoilee onnistuneesti parodian ja vakavilmeisen sotaelokuvan välillä ja saa vedettyä katsojan kerrasta mukaan ihmettelemään mitä tuleman pitää. Valitettavasti elokuvan ote kuitenkin herpaantuu lähes välittömästi tämän jälkeen ja kokonaisuus hajoaa vähitellen epäuskottavaksi sekametelisopaksi.
Kyseessä on Auringon polttamat -saagan päätösosa, joten tapahtumiin näin keskeltä hypätessä jotakin tuntuu menevän aina silloin tällöin ohi. Toisaalta joidenkin arvosteluiden mukaan näin on vaikka olisi edeltävät tapahtumat nähnytkin.
Audiovisuaalisesti jälki on laadukasta. Sävytetty kuva on pääosin terävä ja hallittu ja näyttää kauttaaltaan erittäin hyvältä, vaikka useampi otos valahtaakin pehmeäksi. Periodia luodaan onnistuneesti, eivätkä näyttämöt jää ahtaiksi. Ekstraton. (IJ)