Kesän kalkkuna, tulihan se sieltä.
Kesän kalkkuna, tulihan se sieltä. Jumper on sellainen pahimmasta päästä. Resurssit ovat olleet melkoiset, koska kuvaukset ovat vaihdelleet Detroitista Roomaan ja Kiinasta Kairoon, mutta budjetti on kannettu kaivoon.
Scifi-virityksillä varustettu aihe kertoo ihmisistä, jotka pystyvät liikkumaan ajatuksen voimalla paikasta toiseen. Jauntaamiseksi kutsuttu idea on käytetty monessa scifi-romaanissa ja teleportaatiokin jo Star Trekissä. Jumpereita jahtaavat erikoisjoukot, tällä kertaa paladiinit, taas syövyttävät jokaista toimintaelokuvaa.
Salamaleikkauksilla tehdyt kohtaukset, myötähäpeää aiheuttava dialogi ja täysin tyylitajuttomat dramaturgiset ratkaisut saavat katsojan hermoromahduksen partaalle.
Ehkä tästä pitää se lippalakkikansa, joka täyttää vanhan bemarin edestä taakse.
Kaiken huipuksi tajuan vasta puolen tunnin päästä, miksi pääosanesittäjä tuntuu niin sietämättömältä. Hän on Anakin Skywalkerina Star Wars kakkos- ja kolmosassa jo katsojia kiduttanut Hayden Christensen. Ohjaajan meriitteihin kuuluu puolestaan Mr. ja Mrs. Smith, joka ärsytti aikoinaan miltei yhtä paljon.
Kuva ja ääniraita ovat korkeatasoiset, mutta pelkkä tekniikka ei riitä, kun kuvaajille ja äänittäjille on annettu tällainen ohjeistus. Jos tästä ei tule pää kipeäksi niin ei mistään. Ekstroissa kommenttiraita, yhteensä 67 min. dokumentit ja kuusi poistettua kohtausta (11 min.). (PS)