Pökkelö, mutta puitteiltaan muikea katastrofijännäri maapallon pelastaneesta supersatelliittijärjestelmästä, joka tuntuu nyt kääntyneen ihmiskuntaa vastaan.
Pökkelö, mutta puitteiltaan muikea katastrofijännäri maapallon pelastaneesta supersatelliittijärjestelmästä, joka tuntuu nyt kääntyneen ihmiskuntaa vastaan. Vai olisiko sittenkin taustalla megalomaaninen poliittinen salaliitto?
Ihailtavan 90-lukuinen jännäri tunkkaa yhteen jokaisen kuviteltavissa olevan luonnonkatastrofin itseriittoiseksi nipuksi tuhon kuvia, ja antaa kaikelle heppoisen poliittisen jännärin selkärangan. Sen enempää tapahtumat kuin hahmotkaan eivät ole järin uskottavia, mutta popcorn-huuruissa hutulle antaa aluksi paljon anteeksi.
Mielikuvituksettoman suoraviivainen ja häpeilemättömän posketon kujanjuoksu tipahtaa lopulta hyvällä tahdollakin selkeästi Ö-luokaan. Hahmot on väännetty rautalangasta tavanomaisin traumoin ja jipoin, mutta jokainen näistä pahviukoista kantaa roolinsa auttavasti. Itse tapahtumat ja niiden kuvitus ovat jossakin hyvän genrejyrän ja geneerisen videoviihdykkeen välimaastossa, mutta viimeaikainen genren kuivuus huomioiden anti on silti jokseenkin toimivaa.
Tehostesirkusten tuottajana aiemmin häärineelle ja tässä esikoisohjauksensa tehneelle Dean Devlinille tämä oli myös pienimuotoinen sotku, sillä heikkojen koeyleisötulosten jälkeen rainan ohjaajaksi vaihtui loppumetreillä Danny Cannon.
Elokuvateatterissa tämä nähtiin paitsi 2D:nä myös 3D:nä ja IMAX 3D:nä. 3D-vaikutelma on kuitenkin luotu jälkikäteen Red-kameroilla kuvatusta digitaalisesta aineistosta ja tietokoneella luoduista grafiikoista. Boksi sisältää sekä 2D- että 3D-versiot omilla levyillään. 3D-kuvan tilavaikutelma vaihtelee voimakkaasti alun todella keinotekoisista arkistokuvista aina täysin tietokoneella luotujen osioiden jäsentyneeseen ja terävään antiin. Elokuvaa varten kuvattu aineisto sijoittuu näiden välimaastoon ollen varsin tasomainen ja vailla todellisuuuden hienojakoisuutta. Heinämättäät ja taustalla seisovat ihmiset jäävät karkeasti tilaan sijoitetuiksi, eikä tila muutoinkaan täyty luontevasti. Itse etualan hahmot tuntuvat ottavan tilansa auttavasti ja avaruusaluksen geometria auttaa vaikutelmaa mukavasti, mutta muutoin 2D on suositeltavampi formaatti. Hyvä 2D-kuva jää sekin paikoin hitusen pehmeäksi, mutta tietokoneella luodut osiot ja osa trikkikuvien etualoista on erittäin teräviä. Kokonaisuutena 2D-kuva on neljän ja 3D-kuva 3 tähden luokkaa.
Vaisu ääniraita toistaa dialogin pehmeän luontevasti ja ponnettomasti myrisevät tehosteet sekä geneerisen musiikkiraidan sykettä nostattamatta. 2D-version ekstroissa kolme suppeaa koostetta tehosteista, tarinasta ja kansainvlisestä ulottuvuudesta. (IJ)