Hu­vit­ta­van huo­no on oma vah­va gen­rensä, jo­hon kuu­luu pait­si le­gen­dan kul­taa­ma ”P­lan 9 from Ou­ter Spa­ce” myös useam­pi hil­peän unoh­det­ta­va vi­deo­viih­dy­ke, joi­den täh­distä tun­ne­tuim­mat ovat enintään Ste­ven Se­ga­lin ta­soa. Va­ka­vail­mei­nen ko­me­dia täl­lai­sen huo­non elo­ku­van syn­nystä kuu­los­taa lu­paa­val­ta, var­sin­kin jos taus­tal­la on kum­mal­li­nen to­si­ta­ri­na. Täl­le tiel­le läh­tee nyt kä­sillä ole­va elo­ku­va.

Tässä lop­pu­tu­los on kieltämättä koo­mi­nen, ja epäi­lemättä lef­fa­bis­nek­sen sisä­pii­rissä tästä löy­tyy muu­ta­ma si­vet­ti-kis­san is­tut­ta­ma to­tuu­den sie­men, mut­ta elo­ku­va­na tämä on pe­rin omi­tui­nen ko­ke­mus. Hi­das­ve­toi­nen ta­ri­na on omin­ta­kei­nen ja vas­ta­kar­vai­sel­la ta­val­la jo­pa us­kot­ta­va, mut­ta vyyh­ti jättää jäl­keensä vain yh­den aja­tuk­sen: mik­si tämä kan­nat­ti ker­toa? Elo­ku­va muut­tuu tässä ai­heek­seen, sa­mais­tuu lu­ke­mat­to­miin huo­noi­hin elo­ku­viin, joi­hin ei ole us­ko­nut kuin nii­den oh­jaa­ja, tuot­ta­ja, sä­veltäjä, leik­kaa­ja ja pääo­san näyt­te­lijä — kaik­ki yh­dessä ja sa­mas­sa ruu­miis­sa.