Kuka tahansa voi kokeilla stand uppia.
Kuka tahansa voi kokeilla stand uppia. Suomalaisetkin uskaltautuvat leikkimään sanallisilla vitseillä. Onhan aina yhtä huvittavaa kurottaa riman tai navan alle. Yleisön aliarvioinnilla viihdyttäjä pärjää pitkälle. Rowan Atkinsonin Mr. Bean ja Johnny English ovat toista maata.
Lahjakkaimmat koomikot naurattavat pelkällä olemuksellaan. Mimiikka riittää, vain katse ja pään asento. Todellisia koomikoita on harvassa. Ja Rowan Atkinson on armoitettu koomikko. Sen näkee myös Johnny Englishin varman päälle tehdystä jatko-osasta.
Kahdeksan vuoden tauon jälkeen uudestisyntynyt avuton agentti on muikeimmillaan Atkinsonin yksinkertaisissa sooloissa. Riisutuimmillaan komiikaksi riittää agentin alla temppuileva toimistotuoli tai Englishin liiallinen itsevarmuus. Kun Johnny-pojan tarkkaavaisuus pettää, voi pomon äitiä — tai vaikka Englannin kuningatarta — luulla kiinalaiseksi salamurhaajaksi.
Pitkän tauon jälkeen ohjaava Oliver Parker lavastaa elokuvaan toimivat kulissit agenttiactionin tapaan vaihtelevista kuvauspaikoista. Mikään ympäröivä ei silti uhkaa Atkinsonia elokuvan keskuksena. Vastanäyttelijät Rosamund Pike ja Dominic West onnistuvat mukavasti matkakumppaneina, mutta parhaiten yhteispeli toimii agenttinoviisia esittävän hilpeän Daniel Kaluuyan kanssa. Hieno Gillian Anderson jää esimiehenä alikäytölle.
Aikoinaan räjähtävän hauska ja stand up -komiikkaa uudistanut Steve Martin ei viimeisissä elokuvissaan ole jaksanut haastaa itseään. Brittikollega Rowan Atkinson on sentään Johnny Englishissä ihan yhtä hauska kuin aina ennenkin. Mutta uutta näkökulmaa tai radikaaleja ideoita Johnny English — Uudestisyntynyt ei nimestään huolimatta koomikon tyypittelyihin tuo.
Kulunein on varsinainen teema. James Bondista on tehty pilaa maailman sivu. Matt Helm hassutteli ja Salainen agentti 86 törmäili jo 60-luvulla, vain muutama vuosi ensimmäisten filmi-Bondien jälkeen. 80-luvun lopussa suosittuja olivat Leslie Nielsenin Mies ja alaston ase –komediat ja myöhemmin Austin Powers.
Johnny English jää Mr. Beania vaatimattomammaksi hahmoksi. Aliarvostettu Mr. Bean lomailee (2007) oli sekin Atkinsonin agenttiparodioita persoonallisempi. Silti Englishin jatko-osa on osoittautunut ensimmäistä suositummaksi. Täysiä saleja naurattamalla se on noussut elokuvatilaston kärkeen Englannissa, Saksassa ja Suomessa. Amerikan ensi-ilta oli vasta.
Mitään ilotulituksia ei Johnny Englishin uudestisynnytys aiheuta. Mutta mukavalle koko perheen komedialle on aina kysyntää ja ohjelmistossa tilaa. Kysymys kuuluukin: miten ohkaisiksi käyneet eväät saadaan riittämään siihen väistämättömään kolmanteen tulemiseen?
Lopputekstien aikana ei kannata poistua. Ylimääräisessä numerossa Atkinson väläyttää kokkaamistaitojaan Vuorenpeikkojen tanssin tahtiin. (HB)