Au­gust St­rind­ber­gin näy­telmän "Nei­ti Ju­lie" löyhä uu­sin­ta mo­der­ni­soi al­ku­peräis­teok­sen ylä­ker­ta-a­la­ker­ta -a­se­tel­man rik­kaan su­vun ten­nis­ve­san ja tämän val­men­ta­jan vä­li­sek­si tee­ren­pe­lik­si. Voi­mak­kaan dia­lo­gi­ve­toi­nen tans­ka­laisd­raa­ma jää ko­vin plii­suk­si har­le­kii­nik­si, sillä kiel­le­tyn ja li­ki mah­dot­to­man suh­teen si­jaan ase­tel­ma muis­tut­taa hy­vin ta­va­no­mais­ta ja tah­mais­ta ir­to­suh­det­ta. Pää­pa­rin vä­li­sestä val­ta­tais­te­lus­ta­kaan tässä ei nähdä hei­veröi­siä väläh­dyk­siä enempää, jo­ten kaik­ki jän­nit­teet jäävät ten­nis­mai­lan vi­rittäjäl­le.