”T­hey got guns/We got guns/All God’s chil­lun got guns!” Marx-vel­jes­ten so­ta­hul­luu­del­le nau­ra­van ko­me­diak­las­si­kon neg­ros­pi­ri­tuaa­liväännös tu­lee mie­leen, kun elo­ku­va­teat­te­rin au­las­sa kat­so­jaa ju­lis­teis­ta pii­rit­tivät jä­reät ko­ne­tu­lia­seet kä­dessä niin brit­tia­gent­ti Ja­mes Bond kuin suo­ma­lais­syn­tyi­nen Max Pay­ne.

Fil­mi­maail­man mark­ki­na­mies­ten mie­lestä kai­kil­la Ju­ma­lan lap­sil­la pitää ol­la ase kä­dessä mel­kein jo­ka ju­lis­tees­sa ja mai­nos­ku­vas­sa. Ny­kyi­sessä mie­li­pi­deil­mas­tos­sa tie­tys­ti odot­tai­si tren­din muut­tu­van. Ehkä siinä sa­mal­la, kun Il­ta­leh­den ja Il­ta-Sa­no­mien löö­pit muut­tu­vat mai­nok­sis­ta tie­dot­teik­si ja lehmät op­pi­vat lentämään?

Per­heensä tul­tua sur­ma­tuk­si se­ka­vis­sa olois­sa, et­sivä Max Pay­ne on pan­tu ar­kis­toon pö­lyt­tymään. Kun ta­pah­tuu uu­sia mur­hia, joi­den joh­to­lan­ka­na myös on sa­ma sii­pi­ta­tuoin­ti, Pay­ne ak­ti­voi­tuu. Jäl­jet joh­ta­vat lää­ke­teh­taa­seen, jon­ka uu­sim­mas­ta tuot­tees­ta, Val­kyy­rias­ta, myös ar­mei­ja on kiin­nos­tu­nut so­das­saan ter­ro­ris­mia vas­taan.

Max Pay­ne on al­kuun niin se­ka­va ja mo­nin pai­koin sa­dis­ti­nen ja ab­sur­di­suu­teen saak­ka ma­sen­ta­va elo­ku­va, et­tei suo­ma­lais­ni­mien täy­del­li­nen puut­tu­mi­nen te­kijä­luet­te­los­ta — jol­lei Re­me­dy En­ter­tain­men­tia las­ke­ta — juu­ri har­mi­ta. Al­ku­jak­so on sem­mois­ta scien­ce fic­tion film noi­rin aja­tuk­sen­vir­taa si­joi­tet­tu­na Sin Ci­tyn ja Bat­ma­nin Got­ha­min tyyp­pi­siin tah­ma­sii­pis­ten le­pak­ko­jen sar­ja­ku­va­puo­li­maail­maan, että Max Pay­nen tee­mak­si uh­kaa tul­la ma­xi­mum pain in the ass.

Vas­ta puo­livä­lis­sa ta­ri­na ko­hoaa ”­sii­vil­leen”, niil­le, jois­ta elo­ku­van hi­moi­tun Mac­Guf­fi­ni­nin, si­nertävän see­ru­min, koh­dal­la niin pal­jon pu­hu­taan. Sar­jis­ker­ron­nan ja pe­li­maail­man it­se­tar­koi­tuk­sel­li­set vi­siot jäi­sivät sisä­pii­rin puu­has­te­luk­si ja söi­sivät John Moo­ren elo­ku­van ko­ko­naan, jol­lei kä­si­kir­joi­tus sisältäi­si mus­tan elo­ku­van ja pe­tosjännä­rin van­koil­le pe­rin­teil­le ra­ken­net­tu­ja ve­to­kouk­ku­ja kat­so­jan nar­raa­mi­sek­si.

Mut­ta kui­vak­si kierrä­tys­ta­va­rak­si se­kin jäi­si, jol­lei fil­miin oli­si saa­tu osaa­via näyt­te­lijöitä, tuo­rei­ta kas­vo­ja ja vä­hemmän näh­tyjä ve­te­raa­ne­ja. Beau Brid­ges on vank­ka Max Pay­nen en­ti­senä vir­ka­vel­jenä ja isä­hah­mo­na. Hie­man Jeff-vel­jensä var­joon jää­nyttä Brid­ge­siä fil­mi kun­nioit­taa käyttämällä hen­kilöstä ni­mi­kir­jai­mia ”BB”.

Vä­rittömänä pi­det­ty Ch­ris O’­Don­nell yllättää myön­tei­ses­ti li­kais­ten bis­nes­sa­lai­suuk­sien päällä is­tu­va­na pu­ku­mie­henä. Pie­nissä­kin si­vu­roo­leis­sa on pai­noar­voa, ku­ten vai­kut­ta­va ta­tuoin­ti­liik­keen pitäjänä, in­tiaa­ni­kas­voi­nen Step­hen R. Hart. Ma­riant­hi Evans ja Ol­ga Ku­ry­len­ko Pay­nen nai­si­na ovat kau­nii­ta, mut­ta ko­van koh­ta­lon roo­lit jäävät ly­hyik­si. Ma­xin ai­sa­pa­ri­na toi­mi­vaa Mi­la Ku­nis­ta kä­si­kir­joi­tus koh­te­lee kal­toin, vaik­ka Pay­nen su­ku­lais­sie­lu­na saa­kin lop­pu­teks­tien jäl­kei­sessä koh­tauk­ses­sa is­tua sa­mas­sa pöydässä jat­ko-o­saa hai­kai­le­mas­sa.

Ih­me­huu­meen seu­rauk­se­na elo­ku­van pa­hik­sen Amay­ry No­las­con ja Mark Wahl­ber­gin saa­mat muo­don­muu­tok­set lyövät yli lai­to­jen. Raa­meis­taan pur­sua­vat su­per­mie­het vievät aja­tuk­set ta­hat­to­mas­ti Wolf Ma­niin, Je­kyl­liin ja Hy­deen tai Hul­kiin, mikä re­pii fil­miä tur­han mo­neen suun­taan. Muu­ten Wahl­berg va­kuut­taa roo­lis­saan. Hä­nessä on hie­man Jar­mo Mä­ki­sen kal­tais­ta kul­mia kur­tis­ta­vaa su­si­miestä, mut­ta myös ky­kyä us­kot­ta­vaan tuo­reen isän au­voon vau­va­ku­via kat­sel­les­sa.

Max Pay­nessä nähdään te­hok­kai­ta ku­via huu­me­riip­pu­vuu­den tu­hois­ta, mut­ta pai­na­jaisnä­ky­jen ko­meu­den ta­kia voi ky­syä, ovat­ko ne va­roit­ta­via vai hou­kut­te­le­via. Tois­tu­vas­ti vii­ta­taan skan­di­naa­vi­siin myyt­tei­hin, Val­kyy­rioi­hin ja Rag­na­ro­kiin, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti Ka­le­va­la ei ole Max Pay­nen te­kijöil­le kel­van­nut. (HB)