Rauhallinen pieni elokuva elämän sivuraiteille eksyneestä kunnollisesta pojasta ja radan päätepistettä kohti tyynesti matkaavasta tytöstä.
Rauhallinen pieni elokuva elämän sivuraiteille eksyneestä kunnollisesta pojasta ja radan päätepistettä kohti tyynesti matkaavasta tytöstä. Vanhempansa menettänyt poika kiertelee tuntemattomien ihmisten hautajaisissa kunnes kohtaa syöpää sairastavan pirtsakan tytön, joka on välittömästi samalla aallonpituudella haamuystävineen kaikkineen.
Kiehtovan elämänmyönteisesti ja lähes kyynelittä kuolemaan suhtautuva draama sykkii verkkaisesti, tyyliltään jopa unisen satumaisesti, mutta selostuksessa on jotakin vetoavaa. Elokuva ei pyri realismiin, vaan nousee eräänlaiseksi nykypäivän versioksi romeosta ja juliasta.
Ei suoranaisesti indie-elokuva. Käsikirjoittaja Jason Lew on kavereita Bryce Dallas Howardin kanssa, joka veti isänsä Ron Howardin mukaan ja siten myös tämän tuottajapari Brian Grazerin. Sen jälkeen momentti riitti Gus Van Santin ohjaukseen, Danny Elfmanin scoreen ja kaikinpuolin laadukkaaseen kuosiin. Silti tarjolla on tuoreita kasvoja ja mainstreamin ulkopuolella liikkuvaa särmää.
Parinkymmenen vuoden takaiseksi kotivideokuvaksi sävytetty kuva näyttää ihan Sofia Coppolan Virgin Suicidesilta. Kuva on levollinen ja jäsentynyt, hieman DVD-tasoa erottelevampi, mutta ei teräväpiirron aatelia. Rauhallinen ääniraita istuu elokuvan sävyyn mainiosti.
Ekstroissa rinnakkain kuvattu ohjaajan mykkäversio elokuvasta (76 min.), kokoelma hyviä poistettuja kohtauksia (9 min.), traileri, hyvä Bryce Dallas Howardin ja käsikirjoittaja Jason Lewn haastattelu (6 min.) ja sarja elokuvaa turhan paljon referoivia ja hypettäviä koosteita elokuvan rakkaustarinasta (6 min.), haamuystävästä (4 min.), ohjaajasta (6 min.) ja tarinan synnystä (10 min.). (IJ)