Ni­co­las Ca­gen vai­mo rais­ka­taan ja sai­raa­las­sa sa­la­peräi­nen pu­ku­mies tar­joaa mah­dol­li­suut­ta pistää te­kijä hen­giltä, mut­ta kei­nu­lau­dan toi­ses­sa päässä odot­taa mää­rit­te­lemätön vas­ta­pal­ve­lus. Yk­si pa­ha te­ko vaa­tii toi­sen, eikä kos­to­nen­ke­lei­den vel­jes­kun­ta ole mikään sa­ma­ria­lais­lii­ke, mut­ta se mikä pyö­rittää tätä reak­tio­ket­jua on­kin sit­ten mie­len­kiin­toi­nen ar­voi­tus.

Ni­co­las Ca­ge on ta­val­li­nen mies, jon­ka elämä me­nee enemmän se­kai­sin kuin tämän rais­kauk­sen uh­rik­si jou­tu­neen vai­mon. Guy Pear­ce on ka­nin­ko­lon var­ti­ja, jo­ka tun­tuu val­jas­ta­neen fa­ce­book-fi­lo­so­fian palk­ka­so­ti­laan toi­men­ku­vaan. Ja kol­man­nes­sa pääo­sas­sa on näyttämönä toi­mi­va vä­rikäs New Or­leans, jo­ta tässä ku­va­taan mo­der­nin tril­le­rin ei voo­doon vä­rittä­min sil­min.

E­ner­gi­nen ja vir­keäs­ti ku­vi­tet­tu jännä­ri yh­distää kou­kut­ta­vas­ti mo­raa­li­ta­ri­nan ja kos­to­ker­to­muk­sen, ja lei­poo mu­kaan vielä ri­pauk­sen so­siaa­lis­ten ver­kos­to­jen ja yleisö­tal­koi­den vi­vah­tei­ta eri­koi­suuk­sik­si. Ta­sai­sen vah­vas­ti pu­not­tu tril­le­ri on pin­ta­puo­lin täy­del­li­nen ja tun­nel­mal­taan kou­kut­ta­va, mut­ta lop­pu­rat­kai­sus­ta jää kai­ken pe­tauk­sen jäl­keen lievä py­ra­mi­di­hui­jauk­sen ma­ku. Viih­dyttävä ja myös ver­rat­tain us­kot­ta­va jännä­ri jos on val­mis kat­so­maan joi­ta­kin pie­niä to­teu­tuk­sen lap­suk­sia lä­pi sor­mien. Na­pa­kam­mal­la lop­pu­rat­kai­sul­la tämä voi­si ol­la jo­pa neljä täh­teä.