Woodstockin 40-vuotisjuhlinnassa elokuussa 2009 päähuomio kiinnittyy yleisöön, Pitkätukat soittavat vielä huomattavan siisteille lyhythiuksisille "all american boys and girlseille".
Woodstockin 40-vuotisjuhlinnassa elokuussa 2009 päähuomio kiinnittyy yleisöön, Pitkätukat soittavat vielä huomattavan siisteille lyhythiuksisille "all american boys and girlseille". Tämän huomaa lavalta yleisöä kuvatuissa kohtauksissa. Triptyykkikuviin ripotelluissa otoksissa puolestaan haetaan juuri hippejä, mikä vääristää kokonaiskuvaa. Nuorisokulttuuri oli vasta nupullaan.
Suomalaisista ainakin Johnny Kai Forssel on kehunut olleensa Woodstockissa, mutta on heitä ollut muitakin: suomalaisia sukujuuria kunnioittaen Jorma Kaukonen (Jefferson Airplane) vetää "Uncle Sam's Bluesia" hakaristi kaulassa, alkuperäiseen elokuvaan lisätyssä kohtauksessa.
Pitkä versio on upea dokumentti, mutta samalla perimmäisen rasittava kokemus. Edellisen DVD-versioon verrattuna näyttäisi kokonaisajan lisäätyneen kolmella minuutilla. Vanhakin pidennetty versio tosin sisältää mm. Jimi Hendrixiä ja Janis Joplinia. Mutta ei CCR:ää kummassakaan.
Restauroidun kuvan taso vaihtelee, sillä kuvauskalustolla otettiin kokokuvaa ja myös Panavision-kameroita käytettiin. Tekninen taso hyppiikin, mutta suhteellisen kelpo kuva ja lämmin ääni. Aiempaa DVD-versioon verrattuna lisäarvo tuleekin ekstroista, joita mahtuu neljälle levylle aika lailla. Tärkeimmät ovat yli kaksi tuntia ennennäkemättömiä esityksia, joista tärkeimmiksi nousevat Canned Heat, The Who, CCR ja Mountain. CCR:n Jay Hawkins -uudelleensovitus "I Put a Spell on You" soi upean ruopisin soundein. Mountainin Les Paul Junorioa rääkkäävä, hurjan sustainin omaavan Leslie Westin "Southbound Train" ei juuri jää jälkeen. Tuntuva dokumenttisarja kuvaa festivaalin ja elokuvanteon kulun kronologisesti ja perin tyhjentävästi. (PS)