Tuntuu uskomattomalta, että Nicolas Winding Refnin Pusherista on kulunut pian 20 vuotta.
Tuntuu uskomattomalta, että Nicolas Winding Refnin Pusherista on kulunut pian 20 vuotta. Kim Bodnia näyttää television Silta-sarjassa yhtä vakuuttavalta kuin ennenkin. Niin myös Refn ohjaustensa pohjalta, vaikka myös eteenpäin on menty.
Tanskalaisen uuden aallon väkivaltaelokuvista hän on edennyt hetteisille vesille. Uusimman tuotoksen vahvuus on juuri se.
Only God Forgives uskaltaa tapailla tekotaiteellisen unenomaisia sävyjä, mutta pomppaa kuin ongenkoho juuri oikeaan aikaan eloon pitäen katsojan otteessaan.
Jo miljöö, Thaimaan nyrkkeilyhallit, ilotalot ja ravintolat, vaatii ohjaajalta taitoa. Kun mukaan otetaan samuraimiekat ja brutaalit poliisi/rosvo-asetelmat, kliseiden ansat voi välttää vain tinkimättömällä asenteella. Kaiken lisäksi ohjaaja hipaisee usein David Lynchin ja Quentin Tarantinon ilmaisuja luoden tavallaan synteesin molemmista.
Tarina kertoo amerikkalaisesta Julianista (Ryan Gosling), joka johtaa thai boxing –klubia. Sadistinen veli tappaa nuoren tytön, gangsteriäiti (Kristin Scott Thomas uransa roolissa) saapuu maahan ja paikallinen poliisipäällikkö (Vithaya Pansringarm) alkaa jakaa oikeutta.
Lopulta sillä ei ole edes väliä, kuvaako elokuva todellisuutta vai onko kaikki symboliikan täyttämää unta. Joka tapauksessa intensiivisen Pansringarmin rooli on ilmiselvä viittaus itse elokuvan nimeen: jos hän ei ole itse Jumala, niin ainakin jumalaiset voimat omaava antisankari.
Laadukas kuva ja ääni. Ekstroissa 24 min. dokumentit ja 12 min. haastattelut. (PS)