Tämä ei ole eräilymainos.
Tämä ei ole eräilymainos. Neljä kaupunkilaista lähtee laskemaan jokea viimeisen kerran ennen kuin se jää padon alle. Lähestyvä aikaraja ja sitä myöten uhkaava vesimassa on nelikon murheista pienin kun Amerikan rajaseutuja tuntuu asuttavan todellinen sisäsiittoisten villien yhdyskunta.
Eräjorma näkisi tämän varmasti modernin yhteiskunnan kenttäoikeutena, jossa kaupunkilaisten logiikka on hukassa viidakon lakien edessä. Luonnosta vieraantuneen katsojan aivosolut puolestaan ovat alun kaljakellunta-aiheisten mainoskuvien hävittyä niin pahasti epämukavuusalueella, että tarina tuntuu enemmän painajaiselta kuin selviytymistaistelulta. Kyse lienee kuitenkin ihmisen ja luonnon välisestä kamppailusta, jossa joen voi padota ja kosken laskea, mutta villi raakalaismaisuus ei silti peseydy koskaan täysin pois.
Piskuisella 2 miljoonan budjetilla toteutttu elokuva oli lippuluukulla huikea menestys 46 miljoonan tuloillaan ja sekä Oscar- että Golden Globe -ehdokkuuksia sateli yhteensä 8 kappaletta. Voitot jäivät saavuttamatta, mutta taival on kiinnostava ja loppuratkaisun jättämä epäilys tapahtumien oikeasta laadusta — kuka oikeastaan uhkasi ketäkin — omintakeinen. Myös aikoinaan kohua herättänyt sodomia-kohtaus toimii tapahtumaketjun eräänlaisena alkusysäyksenä uskottavasti. TV-puolelta tämän myötä elokuviin pinnistäneelle Burt Reynoldsille tämä oli kaivattu katapultti valkokankaalle — mihin nähden on jokseenkin huvittavaa, että mies viettää ison osan tämän kestosta kajaakin pohjalla.
Elokuva perustuu tässä myös sheriffiä näyttelevän James Dickeyn samannimiseen romaaniin (1970).
Näytti ja näyttävä kuva pysyy läpensä skarppina ja väritoistoltaan elokuvamaisen parinoituna. Vesi kuohuu ja rannoilta erottuu useampi kuin yksi vihreän sävy, ja kokonaisuuden ylle laskettu länkkäripatina on tunnelmallinen. Muutamaa kuvausvaiheessa pehmeäksi jäänyttä otosta, joita ei montaa ole, ja kahden trikkikuvan karkeahkoa saumaa lukuun ottamatta jälki näyttää suorastaan upealta.
Puhtaan siisti ääniraita kuulostaa toisinaan hitusen ohuelta dialoginsa osalta, mutta ei enempää kuin ikä huomioiden sallittakoon. Tehostemaailma on hyvin hallinnassa ja alun banjonumerossa on tenhoa. Myös tilakuva on etualalla yllättävän vetreä.
Upeissa ekstroissa ohjaajan kommenttiraita, traileri, erinomainen kooste pääosan nelikosta muistelemassa 40 vuotta myöhemmin (30 min.) ja viisi koostetta elokuvan synnystä (yht. 65 min.). Ekstrat ovat täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia elokuvan syntytaipaleelta, ja erityisen hauskaa on kuulla niiden myötä ainakin viisi eri versioita joitakin tapahtumista ja arvailla missä totuus kulki. (IJ)