Vuonna 1919, neljä vuotta Galipolin veristen taisteluiden jälkeen, isä lähtee etsimään kolmen kaatuneen poikansa luita tuodakseen ne takaisin Australiaan.
Vuonna 1919, neljä vuotta Galipolin veristen taisteluiden jälkeen, isä (Russell Crowe) lähtee etsimään kolmen kaatuneen poikansa luita tuodakseen ne takaisin Australiaan. Kaivonkatsojana kotiseuduillaan ansioitunut mies ei kavahda tehtävänsä mahdottumuutta, alueella jatkuvaa sekavaa tilannetta tai brittihallinnon penseyttä vaan vetää draivilla kohti päämääräänsä.
Russell Crowen esikoisohjaus olisi helposti voinut lässähtää Spielbergin Sotahevosen kaltaiseksi hömpäksi, mutta vaikka nytkin on kyse eräänlaisesta sotasadusta on ote yllättävän vetoava ja tasapäinen. Kahvin purut kupin pohjalla määräävät ehkä askelmerkit ja lojaaliteetit syntyvät kuin salamanniskusta, mutta taival vetää mukaansa.
Elokuvan puitteet ovat mukavasti kohdallaan, mutta tarinan suolaksi nousevat isän ja paikallisten välille syntyvät ihmissuhteet. Russell Crowe on pääosassaan luotettava kivi, mutta suurimman vaikutuksen tekevät häviäjän puolella taistellut komentaja (Ylimaz Erdogan), paikallinen hotellin pitäjä (Olga Kurylenko) ja ruumiiden tunnistamisen tehtäväkseen saanut brittiupseeri (Jai Courtney). Erityisesti Erdogan ja Kurylenko tuovat rooleihinsa uskottavan hillittyä ja kuitenkin nyanssipitoista särmää. Tämä on malliesimerkki suuresta pienestä elokuvasta.
Erinomainen kuva ja ääni. Komea ja eeppisiä mittoja tapaileva kuva on lämpimin sävyin viritetty ja elegantti kuvatessaan niin tomua kuin verta, hikeä ja kyyneleitäkin. Kaunis musiikkiraita katoaa miltei taustalle, mutta täyttää sen tenhoavasti. Ekstroissa suppea, mutta asiallinen making of (19 min.). (IJ)