Meditoiva dokumenttielokuva naisesta, joka ostaa yksinäisenä kuolleen mummelin asunnon kaikkine irtaimistoineen.
Meditoiva dokumenttielokuva naisesta, joka ostaa yksinäisenä kuolleen mummelin asunnon kaikkine irtaimistoineen. Ilman jälkeläisiä maailmasta kadonneen 93-vuotiaan Sirkka-Liisa Miettisen (o.s. Dyberg) tarina hahmottuu vähitellen tämän esineiden, kirjeiden ja valokuvien kautta.
Taiteellisilla ambitioilla ladattu dokumentti parsii ansiokkaasti yhteen vihjeitä kohteestaan, ja tekee sen rakkaudella. Kuvitus ja kerronta on virkeää ja salapoliisityö on kiinnostavaa, mutta oikeutus siihen ryhtymiseen vaivaa piinallisesti alusta asti. Osa aineistosta on onneksi peräisin museosta, minne aineisto on oletettavasti päätynyt jo Sirkka-Liisan elinaikana vähintäänkin tämän hiljaisella hyväksynnällä.
Tämä on katsottavissa kunnianosoituksena kadonneelle elämälle, mutta dokumentin kursimat linjat ja vetämät johtopäätökset voivat olla oikein tai väärin, ja Sirkka-Liisa voisi olla lopputuloksesta mielissään tai harmissaan. Ihmetystä herättää myös se, että tämä dokumentti tehtiin ilman suvun osallistumista kuten kertoja toteaa. Kohdunpoistosta kertominen särähtää vielä tässäkin kokoelmassa korvaan menemällä terveystiedon puolelle, vaikka tarkoitus onkin kertoa, että kovia voi kokea ja silti selvitä.
Moderni arkeologia ei ole eettisesti yksioikoinen asia, eikä tämä työ vakuuta, että kaikki asian kantit olisi huomioitu mallikkaasti tekovaiheessa. Jos ja kun asiat ovat kunnossa dokumentti voisi tämän kertoa alussaan ja todeta millä oikeutuksella aiheeseen tartutaan. Nyt sen enempää alku- kuin lopputekstitkään eivät tee selväksi millä luvalla tämän jokanaisen elämään on tartuttu.
Erinomainen kuva on vakaa, skarppi ja kunnianhimoinen. Virkeä ääniraita säestää tarinaansa vaihtelevin kertoja- ja ambienttiäänin. Kokonaisuus on elävä ja installaatiomainen.
Ekstroissa dokumentin edellä teattereissakin nähty lyhytelokuva ”1.5 metriä tilaa” hamstraajan asunnon osittaisesta tyhjennyksestä ikkunaremonttia varten (16 min.). (IJ)