Vuoden 1999 kovin elokuva otti aiheekseen naisten kasvattamien miesten turhautumisen ja kulutusjuhlien kritiikin.
Vuoden 1999 kovin elokuva otti aiheekseen naisten kasvattamien miesten turhautumisen ja kulutusjuhlien kritiikin. Tapahtumilla on realistinen tausta, mutta ne toteutetaan samalla fantasiaviritteisesti.
Vakuutustarkastaja (Edward Norton) elää Ikea-kalusteidensa keskellä, jollei lennä rannikolta rannikolle. Koneessa hän tapaa saippuakauppiaan (Brad Pitt). Katsoja alkaa epäillä, onko kyse metaelokuvasta.
Kun miesten keskustelukerhot eivät riitä, kaksikko perustaa tappeluklubeja pitkin Yhdysvaltoja. Jännittävä, provokatorinen, filosofinen ja mustan huumorin sävyttämä elokuva esitetään upeassa muodossa.
Fight Club ilmestyi pohjoisamerikkalaisena erikoisversiona jo vuonna 2000, mutta on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaiten toimitetuista levyistä. R2 Suomi-versio menee suomalaisen kuluttajan näkökulmasta vieläkin pidemmälle. PAL-kuva ja suomenkielinen tekstitys ovat mieluisia lisiä. Myös aiemmin ilmestynyt brittiversio sisälsi suomitekstit, mutta sensuuri oli leikannut kuvaa muutaman sekunnin.
Kahden levyn Suomi-versio on leikkaamaton. Levy yksi sisältää elokuvan ryyditettynä neljällä kommenttiraidalla, ohjaaja ja kolme päänäyttelijää ovat äänessä. Kakkoslevy sisältää 17 kulissien takaa otettua vinjettiä eri kuvakulmista kommentteineen. Mukana on lisäksi poistettuja ja epäonnistuneita kohtauksia, PR-kamaa, tuotantotaidetta ja paljon muuta.
R1-versioon oli ostettu THX-logo, mitä ei tästä löydy. Silti kuva on aavistuksen parempi 36 tuuman Philipsissä kuin jenkkiversiossa. 28’’ Sonyssa ero ei ole yhtä suuri. Moniulotteinen kuuden kanavan kaikki tehot käyttävä audio, mutta jenkeissä tämäoli DD5.1EX.
Pikkulisä lopuksi: ohjaaja haluaa kuuleman mukaan esiintyä jokaisessa elokuvassaan. Vilahtaako Fincher koko komeudessaan aivan elokuvan lopussa? Käyttäkääpä soittimenne pysäytyskuvaa, mutta vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen. Elokuva on muutenkin K18. (PS)