Kevät 1940.
Kevät 1940. Saksan merivoimat lähentelevät Norjan alueita. Lentokoneet tiputtelevat ensimmäisiä pelotteitaan. Saksaa Oslossa edustavan Curt Bräuerin mukana saapuu ehdotuksia väkivallattomasta liittoutumisesta. Valtionjohto ja monarkia pakenevat Hamariin käymään keskusteluja liittoutumattomuusoptiosta. Puolittain pelkurimainen karkumatka saa aikaan pienimuotoisen vallankaappauksen. Yhteydet rakoilevat sotalinjaston molemmilla puolilla. Kuningas Haakon ei peräänny, vaan pyrkii yhdistämään maan poliittisen johdon sekä Saksan hallinnon mielihalut.
Epookkimuotoinen järkäle on lähellä todellista onnistumista. Sota etenee kiehtovasti lähikuvassa kuninkaan kasvoilla. Jesper Christensen herättää Haakonin henkiin perhettä ja uutta kotimaatansa rakentavana ja yhdistävänä johtajana. Historiaa paremmin tuntevat muistanevat kuitenkin, mihin kuninkaan matka sodan loppuvaiheiksi johti.
Erik Poppen elokuva käy tuttua pohdintaa sodan mielettömyydestä, kaatuen kuitenkin ajoittaiseen näkökulmattomuuteen, patriotismiin ja pateettisuuteen. Kansallistunteen herättely on sotaelokuvan yksinoikeus.
Norjan Oscar-ehdokas esitetään toukokuisilla Espoo Cine -festivaaleilla englanninkielisin tekstityksin. (VA)