Sarja Mennyt maailma vuodelta 1981 on yksi Britannian televisiohistorian laatutuotannon kruununjalokivistä.
Sarja Mennyt maailma vuodelta 1981 on yksi Britannian televisiohistorian laatutuotannon kruununjalokivistä. Evelyn Waugh’n romaanifilmatisoinnin suuri suosio sekä tv-ensi-illassa että dvd-version ilmestyessä 2000-luvulla on varmasti innoittanut uuden elokuvasovituksen tuottajia. Aiheella on teoriassa valmiiksi petattu yleisöpohja, joka ainakin periaatteessa lienee kiinnostunut näkemään myös televisio-ohjauksia aiemmin tehneen Julian Jarroldin uuden tulkinnan.
En ole sarjaklassikkoa sittemmin uudestaan katsellut. Muistot ovat kuitenkin kultaa ja sen rinnalla uusintaversio jää kalvakaksi, vaikka taitavalta ja tinkimättömältä tuntuukin. Jo Menneen maailman alkuperäinen nimi Brideshead Revisited viittaa nostalgiaan mennyttä aikakautta, sen tapahtumia ja tapahtumapaikkoja kohtaan. Liekö sitten kaksituntisen elokuvan syytä, ettei siinä ajassa ehdi kiintymään tuon kartanon väkeen ja sen rappeutuvaan kultakauteen? Moniosaisen sarjan tai alkuperäisromaanin seurassa nämä ihmiset tulevat varmasti tutummiksi ja siten heidän kohtalonsakin riipaisee syvemmin.
Vika ei ole näyttelijöissä, vaikka Jeremy Ironsin ja Anthony Andrewsin kenkiin astuminen ei ole varmaankaan helpoimmasta päästä. Charles Ryderin, äidittömän maalarin roolissa Matthew Goode (The Lookoutin pankkirosvona tuttu) on varsin vakuuttava ja henkii ehdottomasti oikeaa virettä. Kertojanäänenä Goode tuo paikoin mieleen itsensä Ironsin.
Ryder on vaatimattomamman taustan omaavana Bridesheadin innokas vieras. Sieltä pois sen sijaan pyrkii Charlesiin ystävystyvä kartanon omistajan poika, Sebastian Flyte. Häntä esittää Ben Whishaw, elokuvissa Veljeni Tom ja Parfyymi pätevöitynyt näyttelijä. Myös Flyten sisar Julia vihaa lapsuutensa kartanoa. Arvoituksellista Juliaa esittää Haley Atwell, Allenin Cassandra’s Dreamistä tuttu.
Kartanon lisäksi Charles ihastuu vilpittömästi boheemiin Sebastianiin, joka kuitenkin odottaa ystävältään enemmän kuin tämä on valmis antamaan. Charles nimittäin rakastuu Sebastianin sisareen.
- Sinun ongelmasi on se, ettet koskaan kuulu mihinkään porukkaan, sanoo Sebastian Charlesille. Kun Sebastian ei saa kaipaamaansa vastakaikua, hänen alkoholisminsa pahenee eikä ystävyys enää palaa. Tilalle Charles ei saa myöskään Juliaa, koska perheen (tai kartanon) perinteiden mukaan avio pitää solmia katolisen eikä eriuskoisen agnostikon kanssa.
Tärkeä henkilö tarinassa on Bridesheadin valtiatar, Flyten perheen äiti, Lady Marchmain. Häntä näyttelee viileällä auktoriteetilla Emma Thompson. Lady Marchmain on tiukka katolinen, jonka synnintunto on tartutettu lapsiin. Sebastianin homoseksuaalisuus pyritään kieltämään ja Julian oma tahto lannistamaan. Lopulta äiti on liian vahva vastustaja Bridesheadiin pyrkivälle uskalikolle. Charles käy vain vieraana rakkauden talossa. Suvun päänä Lady Marchmain pystyy nitistämään uskonnollaan vielä haudan takaakin jälkeläisensä, jopa eronneen, Venetsiaan muuttaneen miehensä (Michael Gambon).
Julian Jarroldin ohjaajan ote tuntuu sittenkin liian kliiniseltä, vaikka tarinan pohjimmainen varjoisuus antaa siihenkin luvan. Loppuvaikutelmaksi jää, että alkuperäissarjan säihke ja sen näyttelijöiden karisma onnen hetkineen ja huumorin pilkkeineen jättivät tätä uutuutta pysyvämmän jäljen. Jarroldin elokuvasta jää kaipaamaan syvempää ystävyyttä, intohimoisempaa rakkautta ja elävämpää ajankuvaa. On vaikea jäädä ikävöimään jotain, jota katsoja ei ehdi kokea nostalgian arvoiseksi.
Tämäkin versio on toki kiinnostava ja huolella tehty. Mutta jos kartanoromantiikkaa ja angstista, kirjallispohjaista tarinaa kaipaa talvensa keskelle, niin Ian McEwanin romaaniin perustuva Sovitus (2007) kannattaa katsoa ensin. (HB)