Ysikymppisen elokuvantekijän ja kolmekymppisen urbaanin kuvataiteilijan solmima sattumanvarainen ystävyys ajaa reissun päälle.
Ysikymppisen elokuvantekijän ja kolmekymppisen urbaanin kuvataiteilijan solmima sattumanvarainen ystävyys ajaa reissun päälle. Matka pakettiautolla käy halki Ranskan maaseudun. Yhteisen valokuvaprojektin myötä maalaiskylien asukkaiden kuvia liisteröidään paikallisille seinälle. Taide sitouttaa kylien asukkaita. Samalla on syntynyt jonkinlainen elokuvan aihe.
Agnes Vardan ja JR:n omituinen, sukupolvien rajat ylittävä ystävyys maiskahtaa hitusen sympatiapisteidenkalastelulta — pyhän taiteen nimissä. Toisaalta, melko viihdyttävästi kaksikko kaveruuttaan hoitelee vuohien ja ihmisten keskuudessa.
Markkinointipuolen suunnitteleman elokuvakonseptinhajusta huolimatta, Kasvot, kylät jättää hymyn suupieliin. Hyväntuulisessa road dokumentissa esitetään Ranska sellaisena kuin se Agnes Vardan varsinaisena menestysaikakautena mielikuvissamme eli. Aika ennen modernin maailman kriisejä on edelleen olemassa. Varda kuvaa perinteisiä käsityöläisiä, maaseudun ammattilaisia — valkoisen ranskalaisen eläkeläisrouvan näkökulmasta.
Elokuvalliselta sisällöltään Kasvot, kylät on täysin merkityksetön. Sen olematon yhteiskunnallinen viesti on silputtu epäjohdonmukaisesti osioiden sekaan. Silti, hyvää mieltä, vaikka vähän falskiakin, ei voi olla koskaan tarjolla liikaa. (VA)