Horjuva liikemies juoksee isänsä luokse pelastaakseen kryptofirmansa.
Horjuva liikemies juoksee isänsä (Bruce Willis) luokse pelastaakseen kryptofirmansa. Perässä seuraa sekalainen kööri palkkamurhaajia, joiden kiikarissa erakoitunut isukki on pidempään jo ollut.
Trilogian ensimmäiseksi osaksi visioitu teos keksii erikoisen lähtötilanteen, jossa Yhdysvaltain tiedustelupalvelussa elämänsä likoon pistäneet miehet ja naiset saavat eläköityä rauhassa Puerto Ricossa sijaitsevalle salaiselle leirille. Tästä sinällään kiinnostavasta alkuasetelmasta syntyy tyystin geneerinen toimintatarina, jossa traumat korvaavat jännityksen, puhe osin toiminnan, ja kyräily varsinaisen vuorovaikutuksen. Hahmojen toiminnassa ei juuri ole eloa tai uskottavuutta, mutta muodollisesti kaikki palaset ovat likimain kohdallaan.
Erityiseksi elokuvan tekee sen asema yhtenä Bruce Willisin uran viimeisistä elokuvista. Puheeseen ja kielen ymmärtämiseen rajulla kädellä vaikuttavaan afaasiaan sairastunut Willis päätti lopettaa uransa kunnialla. Miehen dialogia on karsittu jo tässä elokuvassa minimiin, eikä keskustelukohtauksissa voi puhua vuorovaikutuksesta, mutta projektin loppuun saattamisesta täytyy antaa respektiä. Muun muassa elokuvat Die Hard, 12 apinaa, Kuudes aisti ja The Fifth Element kattava miehen filmografia on niin ikään kunnioitettava saavutus. Tässä tarinan viittaus radioliikenteen mykistävään kommunikaatiovorteksiin lienee sekin kaiku Willisin kohtaamasta vastoinkäymisestä.
Parhaimmillaan moitteettoman jäsentynyt videomainen kuva vaikuttaa laadukkaalta budjettituotannolta. Ajoittain jälki jää hivenen tukkoiseksi ja väritoistoltaan kuristetuksi, mutta tämä ei nautintoa juuri muuta.
Asiallinen ääniraita luottaa dialogiin, mutta myös musiikki- ja tehosteraidat ovat ajatuksella mukana. Dialogi toistuu luontevan pehmeästi, mutta töksähdellen muutoinkin kuin Willisin osalta.