J. Edgar Hooverin potkaistua tyhjää ravisuttavat uudet tuulet FBI:tä, jota Liam Neesonin yrmy korppikotka on palvellut viimeiset 30 vuotta.
J. Edgar Hooverin potkaistua tyhjää ravisuttavat uudet tuulet FBI:tä, jota Liam Neesonin yrmy korppikotka on palvellut viimeiset 30 vuotta. Ja sitten tulee Watergaten aloittama maanvyöry.
Watergate-skandaalin salaperäiseksi ilmiantajaksi tunnustautuneen agentti Mark Feltin (Liam Neeson) tarinan kuvittava elokuva on kaksijakoinen kokemus. Huikean kiinnostava tositarina sekä Neesonin jäyhä ja patoutuneen brutaali roolisuoritus luovat imua, onpa audiovisuaalinen kuosikin periaatteessa sisällöllisesti kohdillaan, mutta heikko tekninen laatu ja unisen irrallinen ote verottavat kokonaisuutta ikävästi. Lopulta kyseessä on loistavan elokuvan raakile esiversio.
Elokuva tuntuu tarjoilevan uskottavia tapahtumia otsikoiden takaa ja löytävän motiiveja miehen teoista, mutta kokonaisuus tuntuu ennaltamäärätyltä kellopeliltä. Elokuvana kokemus ei ole hyvä, mutta tämä kuitenkin kuuluu katselulistalle elokuvan ”Presidentin miehet” rinnalle, ja miksei elokuvien ”Nixon” ja ”Frost/Nixon” kaveriksi.
Kelmeä kuva on paikoin häiritsevän pehmeä, mutta kun kuvaaja on muistanut pyyhkiä linssinsä on anti kohtuullisen jäsentynyttä. Vihertävän alivalotettu väritoisto on silti jatkuvasti läsnä ja tunnelma kuin tupakoitsijan keuhkoja tähystäisi. Etäinen ääniraita toistaa dialoginsa sekin poikkeuksellisen unisesti. Pahaenteinen musiikkiraita on sinällään hyvä, ja ajoittain ainoa osa-alue, joka luo tunnelmaa.
Ekstroissa traileri saksaksi ja pariminuuttisia haastatteluita tekijöiden kanssa englanniksi. Saksalaispainos, joten suomenkielistä tekstitystä ei löydy levyltä. (IJ)